Kirurgisen sairaalan edustalle Helsingissä keväällä avattu veistospuisto on tärkeä erävoitto dosentti Ilkka Taipaleelle ja professori Seppo Seitsalolle .
Puistoon pelastettiin Husin taidetoimikunnan ja Galleria Liven yhteistyöllä runsaat 20 veistosta sairaala Ortonista. Veistokset piti siirtää uudisrakennuksen tieltä, kun kiinteistö vaihtoi omistajaa.
– Kirran puistosta tuli erinomainen. Sillä on merkitystä sille, että voidaan jatkaa tätä työtä, iloitsee Taipale. Hän on Husin taidetoimikunnan puheenjohtaja ja Kellokosken sairaalan entinen ylilääkäri.
– Keskelle muutoin tyhjää, puhdasta seinää on saatettu laittaa koukut. Tiina Jouppila
Ortonissa odottaa uutta sijoituspaikkaa vielä useita arvokkaita teoksia, muun muassa taidemaalari Arvo Summasen 130 maalauksen kokoelma ja 50 kuvanveistäjä Kain Tapperin työtä.
Teoksia olisi tarjolla monesta muustakin Husin kiinteistöstä. Kellokosken sairaalasta jäi 300–400 teosta, joista Taipaleen mukaan noin 150 on korkealaatuisia. Nyt tyhjennetään Silmäsairaala, Töölön sairaala ja Husin hallintokeskus.
Osa teoksista menee uusiin valmistuviin tiloihin. Lopuille etsitään uusi paikka, tai ne menevät pahvilaatikoihin odottamaan vuoroaan varastoihin ja kellareihin, kuten Lapinlahden sairaala-alueen teokset.
– Joukossa on merkittäviä töitä, ne säästetään. Aika menee jonkinlaatuisen taiteen ohi aina joskus.
Ympäri Suomea rakennetaan paljon sairaalarakennuksia vanhojen kiinteistöjen tilalle. Ilman kotia jää taulujen lisäksi veistoksia, arvokkaita huonekaluja ja tekstiilitaidetta. Pelkästään Kellokoskella on ryijyjä kymmenittäin.
Materiaalia olisi valtakunnalliselle sairaalamuseolle. Taipaleen mukaan sellaista viritellään jo.
Kuraattorit mukana alusta alkaen
Taiteen merkitys osana sairaalaympäristöä tunnistetaan melko hyvin. 2000-luvulla taidehankinnat ovat lisääntyneet, ja niitä on alettu tehdä suunnitelmallisemmin.
Uusissa sairaaloissa taide on usein huomioitu jo suunnitteluvaiheessa, ja mukaan otetaan ulkopuolisia kuraattoreja. Näin saadaan taidetta myös kiinteisiin rakenteisiin: lattiaan, kattoon ja julkisivuun.
Sairaalaympäristöjen taiteen yleistymistä on edistänyt prosenttiperiaate. Siinä rakentamisen määrärahoja sidotaan kohteen taidehankintoihin.
Usealla sairaalalla on nykyään myös taideohjelma. Se, mitä teoksille tapahtuu pitkällä tähtäimellä, on huonommin hallussa. Ongelmia tulee, kun tilat muuttuvat rakennuksen elinkaaren, uusien käyttötarkoitusten tai omistajavaihdosten myötä.
Vain harva sairaanhoitopiiri on varannut resursseja teosten ylläpitoon, kunnostukseen ja uudelleensijoitteluun.
Sote-uudistuksen myötä kokoelmien inventointi on tullut ajankohtaiseksi monessa paikassa. Kun keskussairaalat ja terveyskeskukset yhdistyvät, myös kiinteistöt ja omaisuus, mukaan lukien taide, siirtyvät uudelle omistajalle.
Innostus avainasemassa
Eläkkeellä olevat Seitsalo ja Taipale ovat kiertäneet etsimässä sijoituspaikkoja kahdestaan, metrimitta taskussa.
Viime vuonna he kävivät läpi Uudenmaan laboratorioita ja röntgentiloja. Myös psykiatrian poliklinikoiden tilojen kartoitus on aloitettu. Ongelmana ei ole niinkään tilan puute vaan ajan ja resurssien.
– Ei olla käyty ihan kaikkialla. Toivotaan, että tulee uutta polvea mukaan. Heillä on myös uusia näkemyksiä, Taipale sanoo.
Sijoituspaikkojen löytäminen esimerkiksi Ortonista siirrettäville suurille ja merkittäville teoksille näyttää työläältä. Iso teos tarvitsee näyttävän paikan, kuten aulan tai portaikon.
– Seppo löysi Meilahden sairaalan porraskäytävät, mutta tuli kielto, että sinne ei voi laittaa palokuorman takia. Vaikka monessa sairaalassa on portaikoissa tälläkin hetkellä taidetta, puhahtaa Taipale.
Kierrosten tarkoituksena on myös tehdä tarvittaessa hankintoja. Etenkin psykiatrian poliklinikat saavat ankeudestaan ryöpytystä Taipaleelta. Myös terveysasemien taiteen määrä ja laatu vaihtelevat. Paljon on edelleen kiinni yksittäisten henkilöiden kiinnostuksesta ja suhteista.
– Kun joku innostuu, osastonhoitaja tai ylilääkäri, niin heti lähtee homma liikkeelle.
Taidetoimikunta haluaa teoksia kaikkien kiinteistössä käyvien näkyville pesuloita ja keittiöitä myöden. Ajatus on tehdä ympäristö kauniiksi. Ulkotiloihin Taipale panostaisi myös.
– Monessa sairaalassa ylilääkärit olivat ennen innostuneita botanisteja. Tämä näkyy esimerkiksi Pitkäniemen, Moision, Kellokosken ja Lapinlahden puistoissa. Nykyään on asfalttipihaa ja pieniä ruohotilkkuja. Toiveena on tuoda niihinkin pikkuhiljaa ulkoveistoksia.
Oma galleria pelastetuille teoksille
Törnävän sairaala Seinäjoella myytiin, kun psykiatrinen toiminta siirtyi uusiin tiloihin. 1920-luvulta asti toiminut sairaala toimi aikoinaan koko keskisen Suomen piirimielisairaalana, ja taidetta oli kertynyt pitkältä ajalta.
Projektipäällikkö Tiina Jouppila Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä kertoo, että teoksia oli lähemmäs kolmesataa. Auttamaan arvioinnissa pyydettiin pitkään museoalalla toiminut kuraattori Anne-Maj Salin .
Kävi ilmi, että teosten taso vaihtelee laidasta laitaan. Mukana on todella arvokkaita töitä, tunnettujen suomalaistaiteilijoiden hyviä töitä ja harvinaisen laaja ruotsalaisen värigrafiikan kokoelma, jollaista Suomessa ei useinkaan tapaa. Rinnalla on sellaista, josta Jouppila sanoo diplomaattisesti, että kauneus on katsojan silmässä.
– Taidekauppias on ajanut pihaan, ja peräkontista on kerralla valittu useita lato- ja lappimaisemia samalta taiteilijalta. Ne eivät enää sovellu moderniin sairaalamiljööseen. Emme ole toistaiseksi saaneet selville, kuka Törnävällä on ollut teosten ostaja ja onko hankinnoissa käytetty taiteen asiantuntijoita.
Vuoden 2021 marraskuuhun mennessä kiinteistö oli tyhjä ja taiteellisesti ansiokkaat työt pakattu mukaan. Uuteen psykiatrian M-taloon perustettiin oma galleria, minne koottiin näyttely Törnävältä pelastetusta noin 30 taiteellisesti kiinnostavimpien teosten joukosta. Näyttelyn on tarkoitus olla pitkäaikainen, mutta sitä aiotaan määräajoin muutella ja esitellä uusia teoskokonaisuuksia.
Osa teoksista myytiin, ja potilastyöt sekä kulttuurihistoriallisesti tärkeät työt lahjoitettiin sairaalamuseolle. Paljon on kuitenkin vielä varastolaatikoissa odottamassa kunnostusta ja uutta esittelypaikkaa. Jouppila ja Salin ovat kiertäneet koko sairaalakampuksen tiloja ja pohtineet, minne saisi tehtyä isompia teoskokonaisuuksia. Sitä mukaa kun peruskorjauksia valmistuu, he menevät katsomaan. Välillä se on haastavaa.
– Keskelle muutoin tyhjää, puhdasta seinää on saatettu laittaa koukut. Ei siihen silloin saa mitään taidetta esille, Jouppila harmittelee.
Törnävän jälkeen työ sairaanhoitopiirin taideteosten keräämiseksi jatkuu Seinäjoen keskussairaalassa ja maakuntien poliklinikoilla. Inventointia tehdään Taiteen edistämiskeskuksen apurahan turvin.
– On tärkeää, että saadaan teokset inventoitua ja oikeat tiedot luetteloihin ennen siirtymää hyvinvointialueille. Törnävänkin teoksista on osa vielä kateissa.
Lähteenä käytetty lisäksi: Prosenttiperiaate ja sairaalarakentaminen, Henri Tenho, Taide vanhin voitehista, Hus taidetoimikunta, 2020.
