Solisluun murtumien leikkaushoidot ovat lisääntyneet merkittävästi 24 vuoden aikana. Alle 60-vuotiaiden miesten leikkausmäärät kasvoivat lähes 11-kertaisesti vuosien 1987 ja 2010 välillä. Tuona aikana hoidettiin kirurgisesti noin 7 000 solisluun murtumaa.
Väitöstutkimuksen tehneen LL Tuomas Huttusen mukaan syyt leikkausmäärien kasvulle eivät ole selvillä. Eräs tekijä saattaa olla keski-ikäisten lisääntynyt vapaa-ajan aktiivisuus ja sen myötä kasvanut murtumariski. Yksi syy operaatioiden lisääntymiselle saattaa olla kehittynyt leikkausteknologia, erityisesti levykiinnitystekniikan kehittyminen. Tieteellistä näyttöä asiasta ei ole.
Kolme murtumaa, yksi koodi
– Tutkimus pohjautuu kansallisen hoitoilmoitusrekisterin tietoihin. Esimerkiksi ensiavussa, terveyskeskuksessa tai yksityisvastaanotolla konservatiivisesti hoidetut murtumat eivät rekisterissä näy. Hoidettujen murtumien kokonaismäärää ei siis tiedetä, mutta on todennäköistä, että yhä suurempi osuus hoidosta on kirurgista, Huttunen toteaa.
Hän painottaa, että lisää tutkimusta tarvitaan uusimpien leikkaustekniikoiden keskinäisestä paremmuudesta sekä leikkaushoidosta verrattuna konservatiiviseen hoitoon. Leikkaushoito maksaa nelinkertaisesti konservatiiviseen hoitoon verrattuna, joten vahvaa näyttöä kaivataan senkin takia.
Tuomas Huttunen muistuttaa, että kansainvälisessä kirjallisuudessa solisluun murtumaa käsitellään yleisesti kolmena eri murtumatyyppinä.
– Diagnoosiluokitus ICD tuntee anatomisesti erilaisille murtumatyypeille kuitenkin vain yhden koodin. Olisi suotavaa, että seuraavassa versiossa asia korjattaisiin.
Tutkimuksessa selvitettiin myös muiden yläraajamurtumien leikkausmäärien muutosta. Värttinäluun ja olkaluun murtumien leikkaushoito on myös lisääntynyt, etenkin vanhemmilla naisilla.
Vertailusta tuore väitöskirja
Toinen vastavalmistunut väitöstutkimus ei löytänyt kovin paljoa eroa solisluun keskiosan murtuman leikkaushoidon ja konservatiivisen hoidon tulosten välillä. LL Kaisa Virtanen selvitti asiaa kirjallisuuskatsauksen (6+7 tutkimusta) ja satunnaistetun vertailevan tutkimuksen (n=60) kautta.
Hänen mukaansa kirjallisuuden perusteella näyttää siltä, että leikkaushoito voi nopeuttaa solisluun murtuman paranemista ja auttaa luutumista. Luutumattomuuden riskiin näyttää vaikuttavan murtuman siirtymän suuruus. Tosin ilman leikkaustakin on saavutettavissa riittävä olkanivelen toimintakyky ja kivunlievitys.
Myös Virtasen mukaan tarvitaan lisää satunnaistettuja tutkimuksia ja vertailutietoa.
LL Tuomas Huttusen väitöskirja Surgical Treatment of Upper Limb Fractures - An Evidence-based Approach tarkastetaan Tampereen yliopistossa 30.5.2014.
LL Kaisa Virtasen väitöskirja Clavicle Injuries: Treatment of midshaft clavicle fractures and acromioclavicular joint dislocations in adults tarkastetaan Helsingin yliopistossa 23.5.2014.
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
Kirjoittanut:
Jaana Ahlblad
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
