Sjögrenin oireyhtymä on reumasairauksiin kuuluva krooninen autoimmuunisairaus, jonka kohde-eliminä ovat avoeritteiset rauhaset. Oireyhtymälle on hiljattain julkaistu uudet luokittelukriteerit, kirjoittaa Marja Pertovaara Lääkärilehdessä nyt julkaistavassa katsauksessa.
Tunnusomaiset oireet, silmien ja suun kuivuminen, aiheutuvat kyynel- ja sylkirauhasten lymfosyyttivaltaisesta tulehduksesta ja toiminnan häiriöstä.
Osalla potilaista esiintyy myös rauhasten ulkopuolisia oireita ja yleisoireita. Sairauteen liittyy suurentunut non-Hodgkin-lymfoomien riski.
Primaarinen Sjögrenin oireyhtymä esiintyy itsenäisenä. Sekundaarinen tautimuoto liittyy muihin autoimmuunisairauksiin kuten nivelreumaan, yleistyneeseen punahukkaan (SLE) tai systeemiseen skleroosiin. Jopa kolmasosalla nivelreumaa sairastavista voi esiintyä sekundaarisen Sjögrenin oireyhtymän oireita.
Yleensä Sjögrenin oireyhtymän diagnosointia koordinoi reumatologi. Hoito ja seuranta voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa, mikäli tauti ilmenee limakalvo-oirein eivätkä laboratoriokokeet viittaa immunologiseen aktiivisuuteen. Kuivia limakalvoja hoidetaan paikallisesti, tarvittaessa silmälääkäriä konsultoiden. Myös säännölliset käynnit hammashoidossa ovat tarpeen.
Mikäli potilaalla on immunologiseen aktiivisuuteen viittaavia laboratoriolöydöksiä tai oireyhtymän vaikeita systeemisiä ilmentymiä, immunosuppressiivisen lääkityksen tarvetta tulee arvioida erikoissairaanhoidossa. Ekstraglandulaarioireiden hoidon tavoitteena on taudin etenemisen estäminen.
Lähde: Pertovaara M. Sjögrenin oireyhtymän kliininen kuva, diagnostiikka ja hoito. Suom Lääkäril 2017;72:2669–74.
Kirjoittaja:
Tiina Huttu
toimittaja
Kuva: Fotolia
Artikkeli on julkaistu Lääkärilehdessä 46/2017.
