Pitkittyneessä sisäilmaan liittyvässä oireilussa saattaa olla kyseessä toiminnallinen häiriö, ja tämä on hyvä uutinen.
Toiminnalliset häiriöt ovat nimittäin palautuvia tiloja ja niihin on paljon tehokkaita hoitomalleja. Eniten tutkimusnäyttöä on erilaisista psykososiaalisista hoitomuodoista, kuten kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta.
Asia ei kuitenkaan ole mustavalkoinen, muistuttaa aiheesta väittelevä työterveyshuollon erikoislääkäri Aki Vuokko. Vuokko työskentelee Työterveyslaitoksella.
– Lähtökohta ei suinkaan ole, että sisäilman epäpuhtauksien aiheuttamaa oirehdintaa lähdettäisiin hoitamaan psykoterapialla, hän sanoo.
Toisinaan sisäilmaongelmaoireilu voi pitkittyä ja kehittyy toimintakykyä rajoittava oireiluherkkyys. Tyypillisesti oireita ilmenee myös tiloissa, joissa muut eivät oireile. Oireita esiintyy ilman merkittäviä puutteita sisäilman laadussa, potilaalla on huoli sairastumisesta ja elämänpiiri on rajoittunut.
– Silloin sisäilmatekijät eivät enää pelkästään selitä oireiluherkkyyttä.
Toiminnallisten häiriöiden piirteitä
Sisäilmaan liittyvä oirekirjo voidaan nähdä jatkumona lievistä viihtyvyyshaitoista aina invalidisoivaan oireistoon.
Vuokko tutki yhdessä osatyössään vaikeasti sisäilmasta oireilevia potilaita, joilla oireet olivat jatkuneet huolimatta työpaikalla tehdyistä korjaavista toimenpiteistä.
– Vaikealle oirekuvalle ei löytynyt sairausperäistä syytä, joka selittäisi oireiluherkkyyden ja toimintakyvyn aleneman. Myöskään ajankohtaiset sisäilmatekijät eivät enää selittäneet oirekuvaa, hän kertoo.
Oirekuva täyttää ympäristöherkkyyden kriteerit ja sillä on yhteistä toiminnallisten häiriöiden kanssa.
Sisäilmaoireiden kirjoa ja siihen liittyvää toiminnallisen häiriön osuutta on hankala sanoittaa ja väärinymmärryksen mahdollisuuksia riittää.
– Usein ajatellaan, että oireilu johtuu vain rakennuksen epäpuhtauksista. Oireistoa voivat kuitenkin ylläpitää ja pahentaa monet yksilölliset ja erilaiset yksilöä kuormittavat tekijät sekä se, miten haitalliseksi sisäilma koetaan.
Tutkimuspotilaita rekrytoitaessa Työterveyslaitoksella pohdittiin, miten he suhtautuvat tämän kaltaiseen lähestymiseen. Suhtautuminen oli kuitenkin myönteistä.
Vuokko on tyytyväinen, että lähti aikoinaan tutkimaan juuri tätä aihetta. Työ myös jatkuu.
– Olen saanut lisää ymmärrystä asiasta ja kiinnostunut löytämään jatkossakin hyviä ratkaisukeinoja.
Kirjoittaja
Anne Seppänen
toimittaja
Kuva
Jussi Helttunen
Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 15-16/2019.
