Halu nauttia sukupuolielämästä ilman subakuuttia perheonnen augmentaatiota eli jo antiikin maailmassa. Niinpä keksittiin keinoja välttää hedelmöittyminen tai estää raskaus jälkiehkäisyllä. Nykyisessä lääkärilatinassa ehkäisyväline on contraceptivum, joka paljastuu jo ilmiasultaan uudissanaksi. Antiikin kreikassa lähin vastine lienee ollut atokeion, synnytyksenestäjä. Useissa romaanisissa nykykielissä kondomi tunnetaan nimellä preservativo.
Antiikin lääketieteellisistä teksteistä löytyy monenlaisia ohjeita raskauden ehkäisyyn. Esimerkiksi naiselle saatettiin suositella spartalaista hyppelyä: hypitään niin, että kantapäät osuvat pakaroihin.
Soranus Efesolainen neuvoo ehkäisykeinoksi, että naisen tulee pidättää hengitystä yhdynnän aikana, mennä sitten kyykkyyn, aivastaa rajusti ja pestä sukupuolielimensä (Gynaikologia 1,19,61). Filosofi Lucretius runoilee, että hedelmöittymiseltä välttyäkseen ilotytöt kuin selkärankaa vailla laittavat lanteensa pyörimään laineiden lailla eikä siemen lennä oikeaan paikkaan (Maailmankaikkeudesta 4,1269-73).
Kreikkalainen lääkäri Dioskorides suosittelee lemmikkeihin kuuluvan rikkaheliotroopin (Heliotropium europaeum) varresta tehtyä amulettia (De materia medica 4,190). Myöhäisantiikissa elänyt lääkäri Aetios Amidalainen tietää, että napakoru, jonka sisään on laitettu kissan kivekset, estää raskauden; samoin jos nainen pitää peräsuolessaan maitohammasta (16,17). Satiirirunoilija Martialis kirjoittaa Celiasta, yläluokan naisesta, jolla on monta eunukkia, koska ei tahdo tulla raskaaksi (6,67).
Myös miehille oli jonkin verran ehkäisyohjeita, kuten neuvo nauttia pajunkuoren keitinvettä, jossa on tuhkaksi poltetun muulin kivekset. Mainittakoon, että coitus interruptus sivuutetaan antiikin teksteissä täysin. Jonkin verran on neuvoja erilaisista yrttikylvyistä ja -ruiskeista.
Määrällisesti suosituimpia ohjeita antiikin lääketieteellisisssä teoksissa ovat erilaiset vaginaaliset supot tai pessaarin kaltaisia välineet. Ihmeellistä on, että lähes yhtä suosittuja ohjeita ovat erilaiset oraalisesti nautittavat nesteet, jotka pääsääntöisesti ovat veteen tai viiniin sekoitettuja kasveja tai niiden osia. Yleensä juoma tulee nauttia yhdynnän jälkeen, siis eräänlaisena katumusjuomana. Valtaosa ohjeista on erilaisia kasveja, mutta mineraalejakin on, kuten hippokraattisissa ohjeissa mainittu aine nimeltä misy, joka lienee kuparimalmia, ehkä kuparisulfaattia. Siitä tehty juoma tehoaa vuoden ajan (Naisten luonnosta, 98).
Kasvit, joita ohjeissa mainitaan, ovat perinteisiä rohdoskasveja, kuten tuoksuruuta, vuoriminttu (eli puolanminttu), siveydenpuu, villiporkkana, maruna, erilaiset saniaiset, parsa sekä mirhapuu, jonka pihkaa käytettiin myös ehkäisykeinona. Yksi suosituimmista ehkäisyyn käytetyistä kasveista oli silfion, latinaksi silphium tai sirpe. Tämä Libyan Kyrenaikassa esiintynyt kasvi tunnettiin Roomassa myös latinalaisella nimellä laserpicium. Sanan pohjana on ilmaus lac sirpicium eli silfionin (sirpe) mehu. Mehu tunnettiin myös nimellä laser Cyrenaicum eli runollisemmin lacrima Cyrenaica, Kyrenen kyynel.
Silfion oli mitä ilmeisimmin keskeinen puheenaihe antiikin kyreneläisille, sillä kasvin kuva esiintyi alueen symbolina kolikoissa aina arkaaiselta kaudelta lähtien. Kolikkojen toiselle puolelle oli yleensä kuvattu oinaansarvella varustettu mieshahmo, toisinaan nuorukainen, toisinaan keski-ikäinen parrakas mies. Kasvin kuva kolikossa ei ole ihme, sillä silfion meni erittäin hyvin kaupaksi. Esimerkiksi Soranos Efesolainen neuvoo, että nainen, joka ei halua tulla raskaaksi, ottakoon kikherneen kokoisen annoksen silfionia kerran kuussa.
Silfionin tarkka lajinmääritys on jo kauan vaivannut oppineita, joista monet olivat lääkäreitä. 1800-luvun alussa vaikuttanut italialainen lääkäri Paolo Della Cella piti silfionia Ferula Tingitanana, kun taas samaan aikaan elänyt saksalainen kollega Kurt Sprengel arveli Thapsia gummiferan olleen kyseessä. Ehkä uskottavinta on, että aito silfion oli jo ammoin kadonnut keltaputkilaji.
Työryhmä
Kimmo Kemppainen
Arto Kivimäki
Antti Jääskeläinen
Ylermi Luittinen
Martti Vastamäki
Toimittanut:
Hannu Ollikainen
Kuva:
Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 18/15.
