Syksy on niin sienten kuin sienimyrkytystenkin aikaa. Tyypillisessä sienimyrkytystapauksessa pikkulapsen kädestä löytyy sieni, josta puuttuu pala tai lapsen suusta löytyy pala sientä. Aikuisten tapauksessa pelko myrkytyksestä herää yleensä vasta oireiden ilmaantuessa sieniaterian jälkeen.
Myrkylliset sienet voidaan jakaa vaikutustensa perusteella soluvaurioita aiheuttaviin sieniin (valkokärpässieni, kavalakärpässieni, suippomyrkkyseitikki), keskushermoston oireita aiheuttaviin sieniin (punakärpässieni, ruskokärpässieni, pantterikärpässieni) ja ruuansulatuskanavan oireita aiheuttaviin sieniin.
Tärkeintä hoidon kannalta olisi tunnistaa syöty sieni, sillä tunnistaminen auttaa ratkaisevasti hoidon ja sen intensiteetin valinnassa. Useimmiten riittää, että pystytään varmistumaan, ettei kysymyksessä ole hengenvaarallinen sieni. Tunnistamisessa auttaa ulkonäön lisäksi tieto kasvupaikasta.
Jos sientä ei pysty itse tunnistamaan, voi apua pyytää yliopistojen sienitutkijoilta tai paikkakunnan sienineuvojilta. Myös päivystyspisteissä on hyvä varautua sieniaikaan selvittämällä etukäteen, mistä tunnistusapua on mahdollista saada.
Annoskoko vaikuttaa myrkytykseen
Sienimyrkytykseen vaikuttaa lajin lisäksi annoskoko. Lääkäri tiedusteleekin yleensä, onko kyse syömisestä vai maistamisesta. Vakavat sienimyrkytykset Suomessa ovat aina liittyneet sienten syömiseen. Tällöin sieniruuassa on siis ollut useampi myrkyllinen sieni. Parasta sienimyrkytysten ennaltaehkäisyä onkin käyttää ravinnoksi vain sieniä, jotka varmuudella tunnistaa.
Jos autettavalla ei ole selkeitä myrkytykseen viittaavia oireita, mutta pidät myrkytystä mahdollisena tai haluat neuvoa, voit soittaa Myrkytystietokeskukseen numeroon (09) 471 977. Keskus on auki ympäri vuorokauden. Hätätilanteessa soita hätänumeroon 112.
Lue lisää sienimyrkytyksen hoidosta.
Lähde:
Terveyskirjasto
Potilaan Lääkärilehti: Sienimyrkytykset ja niiden hoito
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Kuva:
Panhermedia
