Meille on vanhastaan opetettu, että yli tuuman ilmarinta tulee tyhjentää neulalla tai pleuraimulla, koska muuten se voi johtaa hengenvaaralliseen paineilmarintaan. Mutta häviääkö ilma pleuraontelosta itsestään?
Asiaa tutkittiin Australiassa 316 potilaan aineistossa (ikä 14–50 vuotta). Potilailla oli ensimmäinen ja toispuolinen spontaani ilmarinta. Tutkimukseen otettiin ne, joilla ilmarinnan koko oli yli 32 prosenttia tai yli 6 cm:n levyinen ilmavaippa keuhkokuvasta mitattuna. Potilaat satunnaistettiin välittömään pleuraimuun (n = 154) tai seurantaan, jossa ei käytetty kajoavaa hoitoa (n = 162). Tulosmuuttujana oli keuhkon laajentuminen 8 viikon kohdalla ja potilaita seurattiin 12 kuukautta.
Pleuradreeniryhmässä keskimääräinen sairaalahoitoaika oli 4 vuorokautta. Seurannan ryhmässä potilaita pidettiin ensiavussa vain 4 tuntia, ja ennen kotiutusta ilmarinnan kasvua arvioitiin toisesta röntgenkuvasta.
Seurannan ryhmästä 25 potilaan (15 prosenttia) pleura jouduttiin myöhemmin dreneeraamaan, mutta 137 potilaan (85 prosenttia) keuhko laajeni ilman dreeniä. Ilmarinta parani 8 viikon kuluessa 98 prosentilla dreneerausryhmästä ja 94 prosentilta seurannan ryhmästä. Dreeni aiheutti tietysti enemmän hoitokomplikaatioita (mm. infektioita, kipua ja hemothoraxia) kuin konservatiivinen hoito.
Valtaosalla spontaani ilmarinta näyttää siis paranevan luonnollisesti ilman kajoavaa hoitoa. Tutkimus on merkittävä siksi, että jälleen on rohkealla kontrolloidulla tutkimuksella kyseenalaistettu kajoavan hoidon teho. Paljon saa Aurajoessa kuitenkin vettä virrata, ennen kuin suomalaiset kirurgit ja ensihoidon lääkärit uskaltavat olla laittamatta pleuradreeniä spontaanissa ilmarinnassa. Potilaille tulisi kuitenkin kertoa, että ilman dreeniä paraneminen on mahdollista jopa 85 prosentilla ja sairaalahoitopäiviäkin säästyy – ja potilas välttää toimenpiteen kivut.
Hannu Paajanen
Juttu on julkaistu aikaisemmin Lääkärilehdessä 10/2020
