Systemaattinen seulonta ja elintapoja koskeva neuvonta eivät vaikuttaneet iskeemisen sydänsairauden ilmaantuvuuteen väestössä, osoittaa BMJ:ssä julkaistu tutkimus.
Kööpenhaminan esikaupunkialueilla tehty satunnaistettu ja kontrolloitu tutkimus oli varsin laaja. Tutkimusryhmään ja kontrolliryhmään satunnaistettiin lähes 60 000 iältään 30–60-vuotiasta naista ja miestä.
Tutkimusryhmä kutsuttiin seulontaan, riskinarviointiin ja elintapaneuvontaan neljästi viiden vuoden aikana. Käynneillä tarjottiin yksilöllistä elintapaneuvontaa osanottajille, joiden elintavat arvioitiin epäterveellisiksi. Jos iskeemisen sydänsairauden riski arvioitiin suureksi, tarjolla oli lisäksi ryhmämuotoista neuvontaa tupakoinnin vähentämisestä tai lopettamisesta sekä ruokavaliosta ja liikunnasta.
Tutkimusryhmään osallistui alussa noin 6 100 henkilöä, joista viimeiseen neuvontaan osallistui noin 4 000 henkilöä. Tutkimuksen seuranta-aika oli 10 vuotta.
Tutkimusryhmä ja verrokkiryhmä eivät poikenneet toisistaan merkitsevästi iskeemisen sydänsairauden ilmaantumisen suhteen, mutta eivät myöskään esimerkiksi aivohalvausten tai kokonaiskuolleisuuden suhteen.
Kirjoittajat katsovat, ettei systemaattista seulontaa ja neuvontaa voi suositella osaksi laajaa terveyspolitiikkaa, vaikka neuvontaa tarvitaankin käytännön potilastyössä.
Iskeeminen sydänsairaus: Sepelvaltimotaudin tai muun syyn aiheuttama sydänlihaskudoksen pitkäaikainen hapenpuute.
Lähde: BMJ
Kirjoittanut:
Suvi Sariola
toimittaja
Kuva: Pixmac / Sebastian Kaulitzki
