Sauna, viina ja terva ovat olleet muinaisten suomalaisten tärkeät eliksiirit. Leikkimielisesti on sanottu, että ”mikäli sauna, viina ja terva ei auta, on tauti kuolemaksi”.
Vieläkö vanhoilla opeilla olisi kysyntää?
Viina on ollut vahvassa vastatuulessa. Jopa aiempaa suosittua uskomusta siitä, että 1–2 paukkua illassa pitää lääkärin loitolla, on alettu epäillä. Viinan tuhoisat kansanterveydelliset vaikutukset tulevat kaikista alkoholijuomista – niin oluista, viinistä kuin kirkkaistakin. Etanolin määrä ratkaisee, eikä kohtuukäyttökään suojele syöviltä. Kolmosoluesta kannattaa siirtyä ykkösolueeseen, joka varsinkin saunan jälkeen on hyväksi nestevajauksessa.
Terva on joutunut EU:n pahiskemikaalien listoille, koska se sisältää syöpävaarallisia polysyklisiä hiiliyhdisteitä. Tervasta voi olla hyötyä joissain ihosairauksissa, mutta kaiken kaikkiaan sen myönteiset terveysvaikutukset ovat minimaaliset.
Suomalaisessa kansanparannuksessa terva on ollut tärkeä aine. Vammoja, haavoja ja amputoidun raajan tynkiä on sitomisen jälkeen tervattu tulehduksen ja kuolion estämiseksi. Tervasta on myös jalostettu pikiöljyä, jonka on katsottu olevan vielä parempaa ihon ja haavojen hoidossa. ”Pikiöljyllä paranee, vaikka olis keskeltä poikki”, kuului vanha sanonta.
Sauna on edelleen osa suomalaista elämänmuotoa. Siellä hoidetaan sekä henkiset että fyysiset vaivat ja rasitukset vihdan (vastan) ollessa lempeänä aseena. Ennen vanhaan saunassa synnyttiin, ja siellä myös pestiin ja puettiin vainajat iäisyysmatkalleen. Sauna oli väestön hygieniakeskus, talonväen ylläpitämä ”sosiaali- ja terveyskeskus” pienoiskoossa.
Kalevalaisessa terveydenhuollossa oli myös erikoistuneita ammattiryhmiä, kuten hierojat ja kupparit, jotka harjoittivat ammattiaan saunassa. Heidän lisäkseen henkilöstöön kuului kirjava joukko parantajia, kuten myrrysmies, intomies, innokas ja haltiakas. Nimet ovat tulleet siitä, että parantajat vaipuivat työssään ekstaattiseen tilaan. Se lisäsi terapian tehoa.
Parantajien farmasia oli vaativaa uskomustyötä. Lääkelistalle kuuluivat muun muassa lumi, jää, maito, hunaja, suola, rikki, hiili, kamfertti, tärpätti, viina, hopea, kulta, pihka ja pirunpaska (asa foetida).
Koska sauna on ollut keskeinen tekijä kalevalaisessa terveydenhuollossa, oli kiinnostavaa lukea Itä-Suomen yliopistossa tehdystä seurantatutkimuksesta, jonka tulokset julkaistiin muutama kuukausi sitten. Tutkimuksen mukaan ahkera saunominen pidentää ikää ja ehkäisee sydän- ja verisuonikuolemia. Miehillä, jotka saunoivat 4–7 kertaa viikossa, äkillisen sydänkuoleman riski oli 63 prosenttia pienempi verrattuna kerran viikossa saunoviin. Jos saunomiskertoja oli 2–3, riski oli 22 prosenttia pienempi kuin kerran viikossa saunovilla.
Jo 1960-luvulla huomattiin, että saunominen laskee kahden stressihormonin, adrenaliinin ja noradrenaliinin, pitoisuutta. Christopher Lowry Coloradon yliopistosta on puolestaan tunnistanut aivoista hermosoluja, jotka vapauttavat serotoniinia, kun kehon lämpötila nousee. Ne saattavat selittää saunan tuottaman mielihyvän, sillä ne ovat kytköksissä aivoalueeseen, joka säätelee mielialaa.
Liian hyvää ollakseen totta? Jos asiassa ei ole sudenkuoppia ja tutkimuksessa harhoja, kannattaa siis todella lisätä löylykuureja. Viinasta ja tervasta ei ole apua, vain haittaa, mutta saunassa on sitä jotakin.
Juhannuksenakin voi siis kiivetä lauteille hyvillä mielin, kunhan janojuomat pysyvät sopivan mietoina. Voisikohan terveyskeskuksiin avata saunaosastoja, jossa mekin onnettomat, joilla omaa saunaa ei ole, pääsisimme hikoilemaan terveytemme hyväksi?
Kirjoittanut:
Harri Vainio
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen pääjohtaja
Kuva:
Panthermedia
Potilaan Lääkärilehti haluaa toivottaa tämän kolumnin myötä hyvää juhannusta kaikille. Palaamme toimitukseen maanantaina 22. kesäkuuta 2015.
Kolumni on alunperin julkaistu Lääkärilehdettä 24/15.
