Sarkoidoosi on useissa elimissä ilmenevä sairaus, jonka alkusyy on tuntematon. Tavallisimmin se aiheuttaa yskää, hengenahdistusta, kyhmyruusua tai nivelturvotusta.
Sarkoidoosiin sairastuu vuosittain noin 500 henkilöä, ja yleinen sairastumisikä on 20-40 vuotta. Lapsilla tauti on erittäin harvinainen.
Mistä sarkoidoosi johtuu?
Sarkoidoosin aiheuttajaa ei tunneta. Arvellaan, että se johtuisi virusten tai bakteerien vaikutuksesta, mutta myös muut ulkoiset tekijät voivat olla mahdollisia.
Sarkoidoosin oireet
Sarkoidoosin oireet vaihtelevat.
Yli puolella sairaus on oireeton, mutta joillekin tulee hankaliakin oireita. Oireet ovat hyvin vaihtelevia riippuen siitä, missä elimessä tauti on.
Sairautta on kahta tyyppiä: äkillisesti alkava sarkoidoosi ja hitaasti etenevä. Äkillisesti alkavaan liittyy usein kuumetta ja muita yleisoireita. Hitaasti etenevä sairaus voi johtaa hoitamatta keuhkojen ja muiden elinten pysyvään vaurioon.
Sarkoidoosissa eri elimiin muodostuu pieniä tulehdussolukertymiä, granuloomia. Granuloomat voivat tulla mihin elimeen tahaansa, mutta yleensä ne ilmenevät teityissä paikoissa kehossa.
Sarkoidoosin yleisimmät oireet ovat:
- yskä
- kuume
- yleinen väsymys
- kyhmyruusu
- hengenahdistus
- nivelkivut
Lisäksi sarkoidoosi voi aiheuttaa suonikalvoston tulehduksen silmiin (yleensä oireeton) tai esimerkiksi muutoksia munuaisiin. Jotkut virtsatiekivet voivat olla sarkoidoosin aiheuttamia. Myös kalsiumaineenvaihdunta voi häiriintyä.
Keuhkoihin iskevä sarkoidoosi voi olla myös oireeton ja löytyä sattumalta. Toisilla se voi aiheuttaa yskää, hengenahdistusta ja kuumetta.
Joillakin potilaista sarkoidoosi voi tulla silmiin, yleensä suonikalvoston tulehduksena. Tämä löytyy useimmiten sattumalta, koska se voi olla oireeton. Sarkoidoosipotilaillle tosin suositellaan säännöllisiä silmälääkärin tuleduksia suonikalvoston tulehduksen varalta.
Sarkoidoosin aiheuttama kyhmyruusu tulee yleensä sääriin. Tosin muunkinlaisia iho-oireita voi ilmetä.
Useimmiten sarkoidoosi tulee imusolmukkeisiin eri puolille kehoa.
Sairaus voi myös aiheuttaa neurologia oireita, erityisesti aivohermoneuropatioita.
Miten sarkoidoosi todetaan?
Valtaosalla sarkoidoosia sairastavista löytyy muutos keuhkokuvassa. Yli puolella sairastavista on ACE- ja lysotsyymipitoisuudet koholla, mutta mikään yksittäinen laboratoriokoe ei varmista diagnoosia.
Varmuus taudista saadaan yleensä oireiden ja radiologisten kuvantamislöydösten perusteella.
Sarkoidoosin hoito
Yli puolet potilaista paranevat ilman lääkehoitoa.
Jos kyseessä on äkillinen sarkoidoosi, parantumisennuste on jopa 80-90 prosenttia. Myös hitaasti etenevästä sarkoidoosista voi parantua oikealla hoidossa.
Noin 1-2 tapauksella kymmenestä sarkoidoosi kroonistuu, mutta se ei yleensä vaikuta elinikään.
Jos sarkoidoosi on sydämessä, keskushermostossa, silmissä tai munuaisissa, hoitoa tarvitaan.
Pääasiallinen lääke on suun kautta annosteltava kortisoni (kortikosteroidi), jolla oireita lievitetään. Keuhkosarkoidoosissa voidaan käyttää myös inhaloitavaa kortisonia.
Joskus hoidossa käytetään myös solunsalpaaija tai biologisia lääkkeitä.
