Sappikivitauti on yleinen kehittyneissä maissa ja sappirakon poisto vastaavasti yleisimpiä vatsaelinkirurgisia leikkauksia. Riskitekijöitä sappikivien muodostumiselle ovat perimä, lihavuus, naissukupuoli, ikääntyminen ja diabetes. Länsimaisten ihmisten kiusana ovat usein lihavuus, korkea kolesterolitaso ja sen liitännäisongelmat, ja täällä sappikivistä noin 80 % on kolesterolikiviä. Erityisen nopean laihduttamisen tiedetään lisäävän sappikivitaudin riskiä.
Bariatrinen kirurgia (lihavuuden hoito kirurgisesti) on tehokas hoito sairaalloiseen lihavuuteen. Tiedetään, että mahanohitusleikkauksen jälkeen sappikiviä muodostuu 20–30 %:lle potilaista, koska laihtuminen on nopeaa. Entä vaikuttavatko muut laihdutusleikkaukset sappikiviin?
Tutkijat seurasivat ylävatsan kaikututkimuksin mahalaukun putkitypistyksessä (sleeve-leikkaus) olleiden 253 potilaan sappirakkoa runsaan vuoden ajan leikkauksen jälkeen. Yhteensä 48 % potilaista sai sappikivet ja jopa 22 % niistä oli oireisia. Näytti myös siltä, että sappikivien muodostuminen ei ollut yhteydessä saavutettuun painonlaskuun. Yli 95 % sappikivistä muodostui 18 ensimmäisen kuukauden aikana.
Mahalaukun putkitypistyksessä ei yleensä katkaista vaguksen sappeen menevää haaraa, koska mahalaukkua pienennetään ison kaarroksen puolelta. Teoreettisesti sappikiviä pitäisi siis muodostua vähemmän kuin mahanohitusleikkauksen jälkeen.
Miksi sitten sappikiviä muodostui näinkin paljon? Syitä lienee monia: kolesterolin aineenvaihdunta muuttuu, sappirakon supistumisherkkyys vähenee ja ruoansulatuskanavan yläosan hormonipitoisuudet muuttuvat leikkauksen jälkeen.
Oireisen sappikivitaudin hoidoksi ja ehkäisyksi lihavuusleikkauksen yhteydessä on tarjottu profylaktista kolekystektomiaa, ursodeoksikoolihappoa tai statiineja, joiden aikaansaaman seerumin kolesterolitason laskun pitäisi teoriassa vaikuttaa sappikivien muodostumiseen. Asiaa pitäisi vain paremmin tutkia satunnaistetusti.
Kirjoittaja:
Hannu Paajanen
gastrokirugian professori
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 24/16.
