Sakris Kupila on 22-vuotias lääketieteen opiskelija. Hän opiskelee toista vuotta Helsingin yliopistossa. Tutkijalinjan valinneen Kupilan kesä kuluu lihavuutta käsittelevää väitöskirjaa tehdessä.
– Olen halunnut tutkijaksi lapsesta saakka, Kupila sanoo.
Kupila on myös transsukupuolinen aktivisti, jonka ihmisoikeuksien puolesta Amnesty International käy kansainvälistä kampanjaa. Tavoitteena on muuttaa Suomen translakia.
Kampanjointi vaatii paljon työtä. Kupila suunnittelee tulevia tapahtumia, käy erilaisissa tilaisuuksissa puhumassa, kirjoittaa aiheesta eri medioissa ja somessa.
– Kuka tämän tekisi, jollen minä, Kupila perustelee.
Translaki rikkoo ihmisoikeuksia
Myös lääketieteen opiskelu vaatii paljon työtä. Miten Kupila ehtii?
– En tavoittele viitosia. Opiskelu vie liian monta vuotta, että voisin jättää yhteiskunnallisen vaikuttamisen siksi aikaa.
Miksi translakia pitää muuttaa?
– Nykyinen rikkoo ihmisoikeuksia. Siitä ovat huomauttaneet lukuisat suomalaiset ja kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt, muun muassa YK:n kidutuksen vastainen komitea.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi vuosi sitten, että lisääntymiskyvyttömyyden vaatiminen sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen ehtona loukkaa ihmisoikeuksia.
Tällä hetkellä translaki ei etene Suomen poliittisessa järjestelmässä.
– Poliittista tahtoa ei ole. Kunnollisia perusteluja asialle ei kuitenkaan ole helppo saada.
Kupilaa tilanne turhauttaa.
– Minulle tässä on kysymys ihan perustavanlaatuisista asioista, minun ihmisoikeuksistani, oikeudestani koskemattomuuteen, identiteettini tunnustamisesta. Kohtaan nämä asiat omassa elämässäni joka päivä.
Arkemme on sukupuolitettua
Nykyisessä translaissa on useita ongelmallisia kohtia, joita Kupila haluaisi muuttaa. Tavoitteena on itsemääräämisoikeuteen perustuva translaki, jossa sukupuolen juridinen vahvistaminen perustuu lääketieteellisen prosessin sijaan omaan ilmoitukseen, jossa ei vaadita todistusta lisääntymiskyvyttömyydestä ja jossa ehdottomasta 18 vuoden ikärajasta luovutaan.
– Lääketieteellinen ja juridinen polku pitäisi erottaa toisistaan. Tällä hetkellä monet tuntevat painetta käyttää hormoneita ja mennä leikkaukseen vain, jotta saisivat paperit, joista näkyy heidän oikea sukupuolensa.
Tilanne on myös lääkäreille hankala, kun he joutuvat tekemään transsukupuolisille potilaille tutkimuksia juridisista, eikä lääketieteellisistä syistä.
Arkemme on sukupuolitettua, Kupila kuvaa. Sukupuoli on merkitty henkilöllisyystodistuksen lisäksi lukuisiin kirjastokortin ja matkakortin tapaisiin asiakirjoihin. Jos papereissa on eri sukupuoli kuin miltä ihminen näyttää, › se aiheuttaa ongelmia ja syrjintää jokapäiväisessä elämässä.
– Transsukupuolinen joutuu valitsemaan, haluaako hän kehollisen koskemattomuuden ja mahdollisuuden perheeseen vai sukupuolensa tunnustamisen. Itse olen valinnut koskemattomuuden.
Lääkärin sanalla on painoarvoa
Maailman lääkärijärjestö WMA vastustaa transsukupuolisten sterilisointivaatimusta. Britannian lääkäriliitto BMA vetosi alkuvuodesta pääministeri Juha Sipilään Sakris Kupilan puolesta ja Suomen translain muuttamiseksi. Myös Lääkäriliitto kannattaa translain uudistusta, vaikka Kupila toivoisikin liitolta näkyvämpää kannanottoa.
– Sillä olisi merkitystä. Lääkärien sanalla on painoarvoa.
Kupila on huomannut, että painoarvoa on jo lääketieteen opiskelijan sanalla.
– Kun menen tapaamaan poliitikkoja, he odottavat ilmeisesti huonokäytöksistä räyhääjää paikalle. Kun näytän asialliselta, puhun rauhallisesti ja esittäydyn lääketieteen opiskelijana, hämmästytän monia, etenkin translain uudistukseen negatiivisesti suhtautuvia päättäjiä.
Kupila on kuitenkin huomannut, että lääkärikunta – mukaan lukien yliopisto ja lääketieteen opiskelijat – on usein vanhoillista.
– Opiskelijoiden keskuudessa ei aina suhtauduta vähemmistöihin kunnioittavasti. Moni joutuu salaamaan identiteettinsä.
Lääketieteen opetuksessa transsukupuolisuudesta ei juuri puhuta. Seksuaalioikeuksia ja sukupuolen moninaisuutta ylipäätään käsitellään Kupilan mielestä liian vähän.
– Endokrinologian kurssilla törmäsin niin tökeröihin esimerkkeihin, että minun oli pakko huomauttaa asiasta.
Kupila kiittelee, että kurssin vastuuopettaja otti hänet vakavasti ja pyysi auttamaan opetusmateriaalin muokkaamisessa nykyaikaisemmaksi.
– Kuka muukaan sen tekisi, Kupila sanoo taas.
Lääkäreille lisää ymmärrystä ja myötätuntoa
Lääkärien suhtautumista transsukupuolisiin potilaisiin Kupila ei voi kiitellä.
– Monet välttelevät lääkärissä käymistä, koska heillä on painajaismaisia kokemuksia.
Pahimmillaan lääkärit saarnaavat potilailleen Jumalan sanaa tai vähättelevät heidän kokemuksiaan. Toisaalta minkä tahansa syyn vuoksi vastaanotolle tuleva potilas halutaan lähettää transpolin hoidettavaksi.
– Olen joutunut lakikirjan kanssa vaatimaan oikeuksiani vastaanotolla.
Kupilan neuvot transsukupuolisen potilaan kohtaamiseen ovat yksinkertaisia.
– Kuuntele potilasta ja suhtaudu häneen kunnioittavasti. Jos et pysty siihen, pyydä jotakuta muuta lääkäriä tilallesi.
Neuvoja ja vastauksia kysymyksiin löytyy esimerkiksi transtukipiste.fi-sivustolta, jossa on ammattilaisille omat sivunsa. Kupila mainitsee, että Duodecimin teemanumerossa (4/2015) on asiaa käsitelty lääkärinäkökulmasta.
Hän toivoo, että siihen mennessä, kun hän on valmistunut ja siirtynyt työelämään, ainakin lääkärien käsitykset olisivat avartuneet.
– Omassa tiedekunnassani olen vähän kuin elävä esimerkki muille opiskelijoille.
Vihapostilta on välillä suljettava silmänsä
Aktivistina ja transihmisenä Kupila on saanut osansa vihapostista. Amnesty on tehnyt uhkaavien tilanteiden varalta kampanjakasvolleen turvallisuussuunnitelman.
– Tärkeintä on, että elämässä on aikoja ja paikkoja, joihin vihapuhe ei yllä.
Pahimpaan vihapuheeseen Kupila kertoo törmänneensä jo lukioaikoina Humppilassa.
– Joskus tajuan vasta muiden ihmisten kauhistelusta, että tosiaan, useimmat eivät joudu tällaista jatkuvasti kohtaamaan.
Kirjoittaja:
Hertta Vierula
Toimittaja
Kuva: Nina Kaverinen
Julkaistu Lääkärilehdessä 19/2018.
