Lääkäriseura Duodecim on julkaissut Käypä hoito -suosituksen sairauspoissaolon tarpeen arvioinnista.
– Kyseessä on suomalaiselle lääkärikunnalle suunnattu kokonaisesitys sairauspoissaolon tarpeen arvioinnista. Suosituksen toivotaan tukevan arviointien yhteydessä käytäviä keskusteluja, arviointien osuvuutta, sairauspoissaolon vaihtoehtojen punnitsemista sekä vähentävän tarpeetonta, arvioijasta riippuvaa vaihtelua, kertoo suosituspaneelin puheenjohtaja, LT, dosentti Jorma Komulainen tiedotteessa.
Lähtökohta on työkyvyn arviointi
Sairauspoissaolon tarpeen arvioinnin perustana on työkyvyn arviointi. Se tarkoittaa, että lääketieteellisesti määritellyn tai epäillyn sairauden heikentämää toimintakykyä verrataan työssä vaadittavaan toimintakykyyn.
Lääkärin arvio sairauspoissaolon tarpeesta perustuu potilaan tutkimiseen ja se on lääkärin itsenäinen asiantuntija-arvio.
Suosituksen laatijat muistuttavat, että arvioijan tulee ottaa huomioon potilaan kokonaistilanne. Psykososiaalinen ympäristö työssä ja vapaa-ajalla vaikuttavat potilaan kuormittumiseen, toipumiseen ja hänen kykyynsä tehdä sairauden aikana työtä.
Keskustelemalla potilaan kanssa voidaan hakea parhaita ratkaisuja.
– Tieto työn vaatimuksista ja työssä selviytymisestä tulee potilaalta itseltään. Työkyvyttömyyden pitkittyessä lääkärin tulee hyödyntää työterveyshuoltoa, joka auttaa eteenpäin työkyvyn selvittämisessä ja sitä tukevien ratkaisujen hakemisessa, sanoo suosituspaneelin jäsen, LT Kari-Pekka Martimo tiedotteen mukaan.
Lääkärin pitää perustella kannanottonsa potilaalle ja ohjeistaa, miten sairauspoissaoloa tulee käyttää toipumisen tukemiseksi ja millaista kuormitusta työssä ja vapaa-ajalla tulee välttää.
Työ voi auttaa toipumaan
Tieteellinen näyttö sairauspoissaolojen vaikutuksista ja tarkoituksenmukaisesta pituudesta on toistaiseksi niukkaa.
– Tiedetään, että toisaalta työ itsessään tukee terveyttä ja työkykyä. Toisaalta lääketieteellisesti perustellun sairauspoissaolon käyttämättä jättäminen saattaa hidastaa tai vaarantaa toipumista. Sairauspoissaolo on myös osa sosiaaliturvaamme, ja siihen liittyvät kriteerit on laissa määritelty, Martimo jatkaa.
Jo sairauspoissaolokauden alkaessa tulisi harkita terveydelle sopivaan työhön paluun mahdollisuutta. Viimeistään sairauspoissaolokauden pitkittyessä tulee arvioida kuntouttavia ja työhön kohdistuvia toimia, joilla työhön paluuta voidaan tukea.
Pitkään poissaoloon liittyy työkyvyttömyyden uhka
Pitkittyviin sairauspoissaoloihin liittyy aina uhka pysyvästä työkyvyttömyydestä.
– Tätä voitaisiin ehkäistä oivaltavalla sairauspoissaolojen vaihtoehtojen käyttämisellä, sanoo tiedotteessa LT, dosentti Leena Ala-Mursula.
Vaihtoehtoja voivat olla esimerkiksi osasairauspäiväraha, työkokeilu, työeläkekuntoutus ja Kelan kuntoutus.
– Paras asiantuntemus asiasta on työterveyshuollossa, jossa voidaan arvioida mahdollisuuksia esimerkiksi työn ja työajan muokkaamiseen, asteittaiseen työhön paluuseen ja osasairauspäivärahaan, kertoo suosituspaneelin jäsen, Ala-Mursula jatkaa.
Arviointi on vaikeutunut viime vuosina
Sairauspoissaolon tarpeen arvioinnin Käypä hoito -suosituksen taustalla on halu yhtenäistää sairauspoissaolotodistusten kirjoittamisen käytäntöjä ja samalla tuoda lääkärikunnan tietoisuuteen viime vuosina kehitettyjä vaihtoehtoja.
Arviointi on vaikeutunut viime vuosina. Ongelma on kansainvälinen, ja monissa maissa on laadittu siihen ohjeita. Suomessa sairauspoissaolojen arviointia on alettu systemaattisesti opettaa lääketieteen peruskoulutuksessa vasta viime vuosina.
Muuttuvat sairaus- ja terveyskäsitykset, palvelujärjestelmien toimintamallit ja aikapaineet sekä psyykkisen toimintakyvyn vaatimusten muutokset ovat Leena Ala-Mursulan mukaan osaltaan vaikeuttaneet sairauspoissaolon tarpeen arviointia Suomessa ja muualla maailmassa.
– Myös näyttö sairauspoissaolojen mahdollisista haitoista joissakin tilanteissa on herättänyt pohtimaan käytäntöjä, hän sanoo.
Kirjoittaja
Minna Pihlava
toimittaja
Kuva
Adobe/AOP
Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 20.8.2019.
