Suomalaiset lääkärit voivat kirjoittaa huomattavan eripituisia sairauslomia samojen oireiden ja diagnoosien perusteella, osoittaa lääketieteen lisensiaatti Anni Kankaanpään väitöstutkimus.
Tutkimuksessa noin 860 lääkäriä ja yli 1 100 hammaslääkäriä vastasi kyselyyn, jossa esitettiin kuvitteellisia potilastapauksia. Vastaajia pyydettiin arvioimaan, montako päivää sairauslomaa he kirjoittaisivat kullekin potilaalle.
– Potilastapauksista annettiin diagnoosinumero ja lyhyt kuvaus oireista. Yleis- ja työterveyslääkäreille annettiin diagnooseina esimerkiksi flunssa, keuhkokuume, äkillinen lanneselän kipu, gastroenteriitti, nilkan nyrjähdys ja kaksi masennustapausta. Kuvitteellisille potilaille oli määritelty sukupuoli, ikä ja ammatti, Kankaanpää kertoo.
Yleislääkäreille, työterveyslääkäreille ja kirurgeille lähetettiin 19 potilastapausta, hammaslääkäreille 16. Tapaukset oli laadittu yhdessä alan kokeneen erikoislääkärin kanssa.
Kun yksittäisten lääkärien kaikille 19 potilaalle yhteensä määräämien sairauslomapäivien summia verrattiin, sairauslomien pituudet vaihtelivat enimmillään 4–8-kertaisesti.
Työterveyslääkärit kirjoittivat samoille potilaille vähemmän sairauslomaa kuin yleislääkärit. Erot olivat poikkeuksellisen suuria esimerkiksi sairauslomissa masennuksen takia. Niissä suureen vaihteluun saattoi Kankaanpään mukaan vaikuttaa myös sairauden monimuotoisuus ja oirekuvauksen lyhyys kyselyssä.
Pienissä kunnissa työskentelevät lääkärit kirjoittivat enemmän sairauslomaa kuin suurten kuntien lääkärit. Kankaanpään mukaan taustalla saattoi olla ajatus, että vastaanotolle tai päivystykseen pääsee suuressa kunnissa helpommin uudelleen.
Ohjeiden puute selittää eroja
Tutkijaa tulokset eivät yllättäneet.
– Kirjoituskäytäntöjen eroja selittää todennäköisesti eniten se, ettei sairauslomien määräämisestä ole ohjetta eikä koulutusta. Kullekin lääkärille on muotoutunut omanlaisensa käytäntö. Esimerkiksi lääkärin työkokemus ja työskentelypaikkakunnan koko selittivät vaihtelusta vain alle 10 prosenttia.
Kankaanpään mielestä kannattaisikin selvittää, onko Suomessa syytä laatia sairauslomien määräämisestä yhtenäiset ohjeet, kuten Ruotsissa.
– Siellä lääkärit käyttävät ohjeita ja kokevat ne hyödylliseksi. Niistä saisi tukea samaan tapaan kuin Käypä hoito -ohjeista.
Ruotsin sosiaalihallituksen julkaisema Sairaaksikirjoittamisen ohjeisto on suomeksi käännettynä Työterveyslaitoksen verkkosivuilla.
Yhtenäisten ohjeiden käyttöönottoa myös Suomessa selvitetään työryhmässä ensi kevääseen mennessä. Tätä koskeva ehdotus on osa työmarkkinajärjestöjen sopimusta eläkeuudistuksesta.
– Myös lääkärit itse voisivat miettiä, onko oma käytäntö sairauslomien kirjoittamisessa jotenkin urautunut, Kankaanpää toteaa.
Yhtenäisiä ohjeita puoltaisi hänen mukaansa myös potilaiden tasa-arvo.
– Jos oletetaan, että tutkimuksen tulokset pätevät myös todellisissa potilastilanteissa, potilaat ovat Suomessa nyt keskenään epätasa-arvoisessa asemassa.
Koska sairauslomista aiheutuu merkittäviä kustannuksia, käytäntöjen yhtenäistäminen saattaisi myös huomattavasti pienentää yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia.
Suvi Sariola
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
