”Minulle alkoi tulla nuorena liikuntatunnilla huonovointisuuskohtauksia, sydämen syke nousi ja tunsin voimattomuutta ja pahoinvointia. Oireet eivät juurikaan haitanneet arkea, mikä oli hämäävää. Minulla oli hyvä ja normaali olo suurimman osan aikaa.
Urheillessa saattoi iskeä voimattomuus ja pahoinvointi ja jonkin verran oli myös päänsärkyjä. Todella hankala kohtaus tuli, kun olin vähän yli 20-vuotias. Silloin päätin mennä etsimään apua Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöstä. Kesti aika pitkään, ennen kuin selvisi, mikä minua vaivaa. Diagnoosin feokromosytoomasta, lisämunuaisen ydinosan kasvaimesta sain ollessani 26-vuotias.
Diagnoosi oli myös helpotus
Minulla kävi sillä tavalla tuuri, että olin juuri mennyt ensimmäiseen työpaikkaani pääkaupunkiseudulla. Meillä oli hyvä työterveyshuolto, jossa lääkäri lähetti minut tutkimuksiin. Hän oli juuri ollut Yhdysvalloissa kongressissa, jossa oli käsitelty feokromosytoomaa. Siksi hän osasi epäillä sitä oireideni perusteella. Lääkäri selitti huolellisesti, mistä on kyse ja mitä vastedes tutkitaan. Onneksi sain riittävästi tietoa sairaudesta.
Kun kuulin diagnoosin, olin toisaalta huojentunut, että vihdoinkin löytyi jokin syy oireisiin. Pääsin leikkaukseen nopeasti.
Aluksi puhuttiin tähystysleikkauksesta, mutta pitikin tehdä avoleikkaus, koska verisuoni selkärangan lähellä oli katkennut. Kuntoutuminen kesti yllättävän pitkään, vaikka olin nuori ja hyväkuntoinen.
Geenivirhe paljastui
Pääsin geenivirhetutkimuksiin, joissa todettiin, ettei minulla ole periytyvää feokromosytoomaa. Huokaisin helpotuksesta, kun kuulin tuloksen.
Olen ollut seurannassa diagnoosista lähtien. Geenivirhetutkimukset virisivät uudelleen 2015. Oulun yliopistosta kysyttiin halukkuuttani tutkimuksiin, jossa selvitettiin seitsemäätoista geenivirhettä ja katsottiin, onko minulla niistä joku. Tulosten mukaan minulla ei ollut yhtäkään tutkituista geenivirheistä.
Hakeuduin kuitenkin uusiin geenivirhetutkimuksiin vuonna 2017, koska äitini serkku oli kuollut feokromosytoomaan. Yllätyksekseni kuulin, että minulta löytyikin geenivirhe.
Pian heräsi paljon huolia. Pohdin, että nyt on varmaan suuremmat mahdollisuudet siihen, että kasvain uusii. Arvelin lisäksi, että varmasti molemmilla lapsillanikin on sama geenivirhe kuin minulla ja äidilläni. Myöhemmät tutkimukset vahvistivat tämän ajatuksen oikeaksi.
Huolet haihtuivat vähitellen. Olen tyytyväinen, että geenivirhe selvisi ja me olemme seurannassa. Jos jotakin ilmenisi, saamme hoitoa.
Oireet otettava vakavasti
Kokemukseni terveydenhuollosta ovat olleet enimmäkseen hyviä. Olen muuttanut 20 vuoden aikana useasti, ja kaikilla asuinpaikkakunnillani olen saanut hyvää hoitoa.
Jos olen mennyt muista syistä kuin feokromosytooman vuoksi lääkäriin, sairaushistoriani on otettu huomioon. Esimerkiksi jos yskä on vaivannut pitkään, ohjataan keuhkokuviin. Mitään ei ole jätetty arvailujen varaan.
Nuoruudessa koin, että feokromosytoomasta aiheutuvia oireitani vähäteltiin, kun syytä ei tiedetty. Sanottiin, ettei minulla voi olla mitään vakavaa, koska olen niin nuori. Monesti arveltiin, että minulla on ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriö.
Toivoisin, että lääkärit kuuntelisivat potilaan huolia. Potilas kyllä tietää, jos ei ole terve. Minkä ikäinen tahansa voi sairastua vakavasti.
Uusi kirja työn alla
Ryhdyin kirjoittamaan kirjoja sairastumisen jälkeen. Esikoisteokseni Pimeä jää ilmestyi vuonna 2018 ja voitti Suomen Dekkariseuran myöntämän Vuoden esikoisdekkaripalkinnon. Se innoitti kirjoittamaan lisää, ja jatko-osat Mykkä taivas ja Enkelimetsä ilmestyivätkin 2019 ja 2020.
Uudempi Metso & Vauramo –sarjani avausosa Lasitarha julkaistiin 2021, ja sillekin on jo ilmestynyt kaksi jatko-osaa: Lumihauta ja Lyijysydän . Tänä kesänä ilmestyi siis jo kuudes kirjani. Tällä hetkellä kirjoitan ensi vuonna ilmestyvää Metso & Vauramo –sarjan neljättä osaa sekä tietokirjaa.
Sairastuminen vaikutti kirjoittamiseen niin, että dekkarit valikoituivat lajikseni. Varmaan sairaus on syynä myös siihen, että kirjoissani kuoleman lintu istuu aina olkapäällä. Elämä voi loppua milloin vain.”
Artikkeli on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivulla.
