Paljasta hyvä tyyppi -kampanja vei Potilaan Lääkärilehden Tampereelle tapaamaan sairaalaklovnia, tohtori Virnettä. Haastattelua toivonut lukija kuvailee Virnettä sairaalapäivien piristykseksi.
Tohtori Virneen taustalla on näyttelijä-laulaja Jouko Enkelnotko (44). Hän on tehnyt sairaalaklovnin töitä jo kymmenen vuoden ajan. Mies on hyväntuulinen, ystävällinen ja eloisa myös siviilissä.
Teatterista sairaalaan
Enkelnotko aloitti sairaalaklovniksi opiskelun vuonna 2003 Sairaalaklovnit ry:n koulutuksessa. Opintie kesti puoli vuotta ja se sisälsi kahden viikon teoriaosuuden ja koekäyntejä sairaaloissa. Tammikuussa 2004 hän pääsi Sairaalaklovnit ry:n palkkalistoille.
– Opintoihin kuului kaikenlaista klovnihahmon rakentamisen lisäksi. Eettisten asioiden pohdintaa, sairaalan sääntöjen läpikäymistä ja taikatemppujen ja laulujen opettelua, hän muistelee.
Enkelnotko myöntää jännittäneensä ensimmäisiä keikkoja sairaalassa.
– Yritin elää epävarmuuden kanssa. Alussa oli vaikea hahmottaa, mitä työ pitää sisällään ja onko minusta tähän. Nykyään tästä työstä on materiaalia huomattavasti enemmän tarjolla ja olen käynyt ulkomaillakin tutustumassa sairaalaklovnitoimintaan, hän sanoo.
Enkelnotkolla on näyttelijätausta. Hän opiskeli Turussa musiikkiteatterilinjalla yhdeksänkymmentäluvulla ja jätti opintonsa kesken saadessaan työtarjouksen Kouvolan teatterista. Sen jälkeen hän on tehnyt töitä vuoroin kiinnitettynä ja freelancer-näyttelijänä mm. Helsingissä, Turussa, Savonlinnassa ja viimeksi Seinäjoella.
Työ on improvisointia
Sairaalaklovnin työ on parityötä. Klovnit saavat tukea toisistaan ja improvisoivat yhdessä. Työ vaatii tilannetajua. Esimerkiksi pienten lasten huoneissa eleet pitää tehdä paljon pienemmin, ettei lapsi säikähdä.
– Isona miehenä osaa taaperoista ei kannata edes katsoa silmiin tapaamisen aikana. Jos lapsi on hyvin arka, olemme vain hänen katsottavanaan, Enkelnotko sanoo.
– Kohtaamisissa otamme impulsseja lapsista ja tilanteessa. Joskus lapset johdattavat tilannetta täysin haluamaansa suuntaan. Kerran eräs pikkutyttö halusi leikkiä huoneeseen saapuneiden klovnien kanssa häitä. Klovnien piti mennä keskenään naimisiin ja tyttö oli vihkijänä. Tohtori Virneellä oli vaikeuksia sekä polvistumisen että tahdon-sanan sanomisen kanssa, Enkelnotko muistelee.
Onpa käynyt niinkin, että täysi-ikäisyyttä lähentelevä poika halusi pelleilyn sijaan pohtia, klovnipukuisten ihmisten kanssa, mikä on ihmisen paikka maailmassa.
– Nämä ovat tilanteita, joissa klovnin rooli jää taka-alalle. Siinä ihan totisina pohdimme pojan kanssa hänen kysymystään. Se oli melkoinen aamunavaus, Jouko kertoo.
Vinkuva polvi ja diplomatiaa
Laulajana Enkelnotko on baritoni ja kontratenori. Hän on laulanut muun muassa lauluyhtye Virtuoson riveissä. Hänen mielestään sairaalaklovnina laulaminen on tuonut laulutekniikkaa aivan uudenlaiselle tasolle. Ääntä pitää osata hallita tilanteen mukaan ja jo aamupäivästä. Kontratenoriääni herättää hilpeyttä erikoisuudellaan ja koomisuutta lisää ukulelen soitto.
– Lauloin kerran eräälle kymmenenvuotiaalle pojalle. Sairaala ei ollut kovin tuttu ja huoneessa oli kiviseinät. En tajunnut, että ääneni kuulosti hyvin kovalta. Klovniparini laittoi kädet korvilleen ja kehotti poikaa tekemään samoin. Menin mukaan leikkiin ja jatkoin laulamista entistä uljaammin. Kollegani sanoi pojalle, että tämän pitäisi pyytää minua lopettamaan. Kävi ilmi, että poika olikin oikea diplomaatti. Hän sanoi minulle: "Anteeksi, mutta voisitko olla laulamatta. Älä nyt pahastu. Äänesi on kyllä kaunis, mutta se on tavattoman suuri tähän pieneen tilaan." Sellaisesta hienotunteisuudesta meni ihan sanattomaksi.
Enkelnotko kertoo hauskoista kohtaamisistaan hymyssä suin. Hän muistelee, kuinka eräs viisivuotias poika paransi Tohtori Virneen vinkuvan polven taikapuhalluksella. Kun klovnien oli aika lähteä eteenpäin, poika huikkasi ovelta: "Jos se alkaa vielä vaivaamaan, niin tulkaa vain tänne uudestaan."
– Hän oli ihana ja vilkas lapsi, joka valitettavasti menehtyi myöhemmin sairauteensa, Enkelnotko muistelee.
Huone täynnä iloa
Työ sairastavien lasten joukossa voi kuulostaa surulliselta ja raskaalta. Sairaalaklovnin kanssa sairaudesta puhutaan kuitenkin hyvin harvoin. Tarkoituksena onkin, että klovnin kanssa sairaala ja sairaus unohtuisivat hetkeksi. Parasta on Enkelnotkon mukaan se hetki, kun huone on täynnä iloa.
Hän myöntää, että joskus läheiseksi tulleen lapsen kuolema koskettaa. Tapahtumat saavat miettimään oman elämän arvoja ja haavoittuvaisuutta.
– Joskus on pitänyt kotiin päästyäni sytyttää kynttilä läheiseksi tulleen lapsen muistolle, hän kertoo.
Oikeus olla lapsi
Enkelnotkon mukaan sairaalaklovnin työ on hyvin antoisaa. Tarkoituksena on kohdata lapsen terve ja leikkisä puoli. Lapsella on oikeus olla lapsi sairaalassakin.
Enkelnotkon mukaan sairaalaklovnin ammatissa parasta on onnistunut kohtaaminen. Lapsen antama palaute on välitön ja aito.
– Tunnen olevani sairaalaklovnina lähimpänä kutsumustani. Hienoa on myös, jos omalta osaltamme pystymme keventämään henkilökunnan työtä lasten kanssa. Joskus, kun olemme saaneet lapsensa diagnoosista vakavoituneen vanhemman nauramaan, on lapsenkin huoli hälventynyt. Ilo on onneksi tarttuvaa!
Enkelnotkolla on paljon hyviä muistoja kymmenen vuoden ajalta. Hän on joutunut pohtimaan työnsä takia elämää ja kuolemaa, omaa arvojärjestystään, oikeudenmukaisuutta.
– Tämä on rikas ammatti. Se on antanut minulle todella paljon: iloa, kokemusta ja uusia näkökulmia, hän sanoo.
Sairaalaklovnit ry
➤ Yhdistyksen kouluttamat artistit vierailevat sairaaloissa ilahduttamassa lapsipotilaita ja heidän perheitään.
➤ Toiminta tapahtuu aina lapsen ehdoilla ja yhteistyössä henkilökunnan kanssa.
➤ Perustettu 2001
➤ Toimii Suomen kaikissa yliopistollisissa sairaaloissa.
➤ Klovnitohtoreita on yhteensä 40 ja vierailupäiviä 11 viikossa.
➤ Toiminta mahdollistetaan kokonaan avustus- ja lahjoitusvaroilla.
➤ Lisätietoja: www.sairaalaklovnit.fi
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
Kuva:
Sairaalaklovnit ry
