Brittilehti The Guardianin toimittaja kirjoitti helmikuussa kokemuksiinsa perustuen, että Suomessa on Euroopan huonoimpiin kuuluva terveydenhuolto (1). Kirjoitus koski lähinnä pääsyä perusterveydenhuollon vastaanotolle. Moni suomalainen olisi varmaan yhtynyt kirjoituksen kritiikkiin. Kasvokkain tapahtuvalle perusterveydenhuollon vastaanotolle pääsyn vaikeus on jo pitkään ylittänyt sietorajan monissa kunnissa.
Yhtä hyvin voidaan pohtia, onko vastaanottokäynti aina paras tapa hoitaa asia. Digiloikka on jo tapahtumassa, mutta terveydenhuoltomme käytännöt nojaavat vielä vuosisataiseen käytäntöön, jossa asiat hoidetaan kasvokkain. Kansalaisille on kuitenkin jo tarjolla välineitä, joilla asioita voidaan hoitaa sähköisesti.
Ammattilaisia tarvitaan edelleen
Englanninkielisessä internetissä on jo pitkään ollut käytettävissä erilaisia oirearviovälineitä (symptom checker), joilla käyttäjä voi arvioida omia oireitaan. Nämä oirealgoritmeihin perustuvat palvelut eivät tosin BMJ:ssä kesällä 2015 julkaistun arvion mukaan ole kovin hyviä diagnoosien teossa, mutta ne pystyvät kohtuullisen hyvin arvioimaan, onko ongelma henkilön itse hoidettavissa, ja jos ei ole, kuinka kiireellistä ammattilaisen apua tarvitaan (2).
Varsinaisia terveyspalveluja oirekyselyistä tulee kuitenkin vasta sitten, kun ne yhdistetään oleelliseksi osaksi muuta terveyspalvelua, jonne käyttäjä voidaan ohjata, jos itsehoito-ohjeet eivät tunnu riittävän. Juuri näin tapahtuu Hämeenlinnan minunterveyteni.fi-palvelussa, ja tätä palveluajatusta ollaan vauhdilla laajentamassa muualle Suomeen. Palvelun yksilökohtainen osuvuus vielä paranee, kun oirekyselylomakkeelle haetaan valmiiksi potilaskertomuksesta tietoja käyttäjän aikaisemmista diagnooseista, lääkityksistä tai laboratoriotutkimuksista.
Sähköisenä palveluna voidaan myös tuottaa terveyden ja sen riskien arvioita sekä näiden parantamiseksi tarkoitettuja valmennusohjelmia. Sähköisestä terveysvalmennuksen vaikuttavuudesta on vakuuttavaa tutkimusnäyttöä, samoin mielen hyvinvoinnin tueksi tuotettujen itsehoito-ohjelmien tehosta. Duodecimin tuottama sähköinen terveystarkastus ja valmennus on jo yli 1,5 miljoonan suomalaisen saatavilla kotikunnan tai työnantajan palveluna, HUS:n Mielenterveystalon henkisen hyvinvoinnin omahoito-ohjelmat ovat kaikille avoimia.
Pitkäaikaissairauksien hyvän hoidon kannalta keskeistä on potilaan oma osuus yhteisesti sovitun hoidon toteuttamisessa. Omahoitoa voidaan tukea verkkokursseilla, videoilla ja muilla aineistoilla, jotka opettavat potilaille välttämättömiä omahoitotaitoja. Kun näihin vielä liitetään suunnitelmallisesti antureilla ja sähköisillä mittalaitteilla tuotettu seurantatieto sekä siitä sähköisesti annettava palaute, suuri osa pitkäaikaissairauksien seurannasta voidaan hoitaa potilaan omin toimin. Hyviä tuloksia on saatu mm. astman, diabeteksen, kohonneen verenpaineen, COPD:n ja sydämen vajaatoiminnan omahoidon tukemisessa sähköisin välinein (3,4,5,6). HUS:ssa kehitetty Noona-ohjelma tarjoaa rintasyöpäpotilaille tuen omaseurantaan. Ammattilaisia toki edelleen sairauksien seurannassa ja hoidossa tarvitaan, mutta työ voi yhä enemmän tukeutua sähköiseen viestintään ja vain silloin tällöin tapahtuviin vastaanottokäynteihin.
Palvelujen kokonaisuus ratkaisee
Vuonna 2012 kansalaisille tehdyn kyselyn mukaan jo tuolloin kaksi viidestä olisi mieluimmin hoitanut sairauden seurantakäynnin virtuaalisesti – jos se olisi ollut mahdollista. Vielä vuonna 2016 virtuaalisia lääkäri- ja hoitajakäyntejä on Suomessa hyvin niukasti saatavilla. Muualta maailmasta saadun kokemuksen mukaan suojatun sähköisen viestinnän ja esimerkiksi videokonsultaation avulla voitaisiin kuitenkin hoitaa merkittävä osa vastaanottokäynneistä.
Sähköiset välineet eivät sellaisenaan toimi vastaanoton korvaajana, jos niitä ei integroida elimelliseksi osaksi muuta terveyspalvelua. Teknisesti on vielä paljon töitä, ennen kuin kokonaisuudet ovat kansalaisten kannalta mielekkäitä ja kommunikoivat juoheasti ammattilaisten käyttämien tietojärjestelmien kanssa. Voidaan kuitenkin arvioida, että terveydenhuollon piintyneet työprosessit ovat vähintään teknisten esteiden veroisia hidasteita (7).
Lääkärit ovat tottuneet odottamaan uusilta työ- ja hoitomenetelmiltä vaikuttavuutta. Sähköisten ratkaisujen hyödyntämisessä on vaikuttavuusnäkökulmasta hieman hankala muna–kana-ongelma. Ammattilaisten työtä helpottavista ja potilaita omatoimiseen terveyden ja sairauden hoitoon auttavista ratkaisuista ei ole hyötyä eikä niillä ole vaikuttavuutta, jos niitä ei oteta laajamittaisesti käyttöön. Liioin ne eivät toimi, jos työtapoja ei muuteta siten, että milloin on mahdollista, siirrytään sähköisten välineiden käyttöön ja luotetaan kansalaisten hoitavan oman osuutensa yhdessä sovitusta hoitosuunnitelmasta. Edessämme on siis loikka, joka on otettava, jotta kaikki hyötyisivät.
Kirjoittaja: Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri, terveydenhuollon tietotekniikan erityispätevyys
Kuva: Panthermedia
Kirjallisuutta
1. Dutton E. Why is Finland’s healthcare system failing my family? The Guardian 23.2.2016. http://www.theguardian.com/society/2016/feb/23/finland-health-system-failing-welfare-state-high-taxes
2. Semigran H, Linder J ym. Evaluation of symptom checkers for self diagnosis and triage: audit study. BMJ 2015;351:h3480.
3. van der Meer, van Stel ym. Weekly self-monitoring and treatment adjustment benefit patients with partly controlled and uncontrolled asthma: an analysis of the SMASHING Study. Respiratory Research 2010;11:74, DOI: 10.1186/1465-9921-11-74.
4. Jae-Hyoung Cho, Shan-Ah Chang ym. Long-term effect of the internet-based glucose monitoring system on HbA1c reduction and glucose stability. Diab Care 2006;29:2625–31.
5. McBain H, Shipley M, Newman S. The impact of self-monitoring in chronic illness on healthcare utilisation: a systematic review of reviews. BMC Health Services Research 2015;15:565, DOI 10.1186/s12913-015-1221-5.
6. Dixon RF, Rao L. Asynchronous virtual visits for the follow-up of chronic conditions. Telemedicine and e-Health 2014;20:669–72.
7. Nijland N1, van Gemert-Pijnen J ym. Evaluation of internet-based technology for supporting self-care: problems encountered by patients and caregivers when using self-care applications. BMC Med Inform Decis Mak 2014;14:60. doi: 10.1186/1472-6947-14-60.
Näkökulmakirjoitus Lääkärilehdessä 17/16.
Lue myös:
Sähköinen omahoito tulee Suomeen
Hämeenlinna sähköistää terveyspalveluitaan
Voiko tulevaisuuden terveydenhuoltoa opettaa?
