Reseptien helppo uusinta sähköisesti kannustaa jatkamaan lääkehoitoa, mutta voi lisätä lääkehaittoja, osoittaa VATT:n, Jyväskylän yliopiston, Turun yliopiston ja Pennsylvanian yliopiston tutkimus.
Siinä tarkasteltiin potilaita, joille määrättiin bentsodiatsepiinireseptejä vuosina 2007–2014. Bentsodiatsepiinit ovat rauhoittavia lääkkeitä, jotka on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön. Suomessa lähes 20 prosentilla väestöstä oli tarkasteluajanjakson aikana ainakin yksi bentsodiatsepiiniresepti.
Sähköisen reseptin käyttöönotto lisäsi bentsodiatsepiinien kulutusta nuoremmilla, alle 40-vuotiailla potilailla. Vaikutus syntyi uusituista resepteistä ja näkyi entistä suurempina annoksina.
– Nuorempien potilaiden terveydessä ei havaittu paranemista, vaikka bentsodiatsepiinireseptejä uusittiin enemmän. Sähköisten reseptien käyttöönotto sitä vastoin lisäsi lääkkeiden väärinkäyttöön ja itsemurhayrityksiin liittyviä erikoissairaanhoidon käyntejä tuntuvasti, lähes 20 prosenttia, kertoo tiedotteessa VATT:n erikoistutkija Tanja Saxell.
Alle 40-vuotiailla potilailla on jo valmiiksi kohonnut riski lääkkeiden väärinkäyttöön ja mielenterveysongelmiin. Tutkimuksessa ei havaittu vanhempien potilaiden kohdalla vaikutuksia bentsodiatsepiinireseptien uusintaan tai terveyteen.
Reseptien uusimiseen kiinnitettävä huomiota
Tutkijat muistuttavat, että reseptien uusintaan tulisi kiinnittää entistä laajemmin huomiota nuorempien aikuisten kohdalla. Potilaan kohtaaminen reseptiä uusittaessa on tärkeää, koska ilman sitä riskit lääkehaitoista ja lääkkeiden liikakulutuksesta voivat lisääntyä.
– On mahdollista, että sähköisiä reseptejä uusitaan jopa liian helposti. Tämä on ongelmallista erityisesti riippuvuutta ja muita haittoja aiheuttavien lääkkeiden tapauksessa, arvioi tutkija Liisa Laine Pennsylvanian yliopistosta.
Tutkimuksessa hyödynnettiin rekisteriaineistoa Kelan korvaamista bentsodiatsepiiniresepteistä. Potilaiden terveysmittarit perustuvat THL:n rekisteriaineistoon.
Kirjoittaja
Tuomas Keränen
toimittaja
Kuva
Panthermedia
Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 4.4.2019.
