Rintasyöpä oli 1700-luvulla ankara ja armoton tappaja, jota pelättiin jopa enemmän kuin kulkutauteja. Hoidot olivat ankaria eikä leikkauksessa nukutettu.
Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen on tutkinut rintasyövän historiaa 1700-luvun Englannissa. Hänen tutkimusaineistonaan on ollut laaja lääkäreiden ja kirurgien potilasaineisto. Aineistosta selviää, että rintasyöpää hoidettiin monenlaisilla sisäisillä rohdoilla ja ulkoisilla hauteilla. Hoitoon käytettiin monenlaisia aineita porkkanasta erilaisiin lääkekasveihin ja suoranaisiin myrkkyihin.
Kaartisen kertoo Turun yliopiston tiedotteen mukaan, että elohopea oli 1700-luvulla syövän hoidon muotilääke. Myös arsenikkia käytettiin paljon ja esimerkiksi sähköhoitoa kokeiltiin.
Potilaat pelkäsivät leikkausta, koska se tehtiin potilaan ollessa tajuissaan. Tuon ajan lääkärit olivat sitä mieltä, että naiset suostuivat leikkaukseen aivan liian myöhään, kun tauti oli jo levinnyt ja toivo paranemisesta menetetty. Leikkauksen jälkeen jotkut potilaat totesivat, että leikkaus oli kuitenkin helpompi kestää kuin kuukausia kestäneet hoidot myrkyillä.
Kaartinen on kirjoittanut rintasyövän historiasta teoksen Breast Cancer in the Eighteenth Century, joka on julkaistu Lontoossa tänä keväänä.
Hertta Vierula
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
