Suomen Reumatologinen yhdistys (SRY) suosittaa biosimilaarien käyttöä. Yhdistys on julkaissut kannanoton, jossa se määrittelee, missä tilanteissa ja millä ehdoin reumapotilaan hoidossa kannattaisi käyttää biologisia lääkkeitä ja biosimilaareja.
Yhdistys toteaa myös, että Suomessa hoitostrategia perustuu perinteisiin lääkkeisiin ja kalliiden biologisten lääkkeiden käyttö on vähäisempää kuin muualla.
Nyt on usea biologinen lääke menettänyt patenttisuojansa ja markkinoilla on niiden biosimilaarilääke, joka on alkuperäislääkkeen kanssa samankaltainen. Lääkkeiden hinnat ovat myös pudonneet, mutta valmistusmenetelmästä johtuen ne ovat aina kalliita.
Yhdistys arvioi, että biosimilaarien markkinoiden kehittyminen voi tuoda merkittäviä yhteiskunnallisia säästöjä. Useampi potilas voidaan hoitaa samoilla kustannuksilla sekä lisätä uusia lääkkeitä lääkekorvauksen piiriin.
Yhdistyksen mukaan on erityisen tärkeää kerätä näistä lääkityksistä järjestelmällisesti tietoa kansallisen rekisterin avulla, jotta voidaan arvioida niiden terveydellistä ja taloudellista merkitystä ja tunnistaa esimerkiksi odottamattomat haittavaikutukset.
Miten biologinen lääke valitaan?
Ensimmäisen biologisen lääkkeen valinnassa SRY suosittelee huomioimaan kustannusvaikuttavuuden niin, että valinta lääkeaineryhmien välillä tehdään hoidollisin perustein. Jos ryhmät ovat hoidollisesti samanarvoiset, suositellaan valittavaksi kustannustehokkain biosimilaarien hintakilpailtu lääkeaineryhmä.
Lääkeaineryhmän sisältä suositellaan ensisijaisesti biosimilaarien hintakilpailtua kustannustehokkainta biologista lääkeainetta, elleivät hoidolliset seikat puolla toisen valmisteen valintaa.
Valittavaksi biologiseksi lääkevalmisteeksi suositellaan kustannustehokkainta valmistetta.
Lisäksi SRY suosittelee aiemmin aloitettujen biologisten lääkehoitojen vaihtamista kustannustehokkaimpaan lääkevalmisteeseen, mikäli potilaan käyttämä valmiste on merkittävästi kalliimpi kuin edullisin valmiste.
Biologisiin lääkkeisiin turvaudutaan, jos perinteiset reumalääkkeet eivät tehoa
SRY listaa lisäksi seikkoja, jotka erityisesti pitää ottaa huomioon, kun käytetään biologisia lääkkeitä reumatologiassa.
Listauksessa todetaan muun muassa, että biologisiin lääkkeisiin turvaudutaan reumatologisissa sairauksissa vasta sen jälkeen, kun sairauden tulehduksellista aktiivisuutta ei ole saatu rauhoitetuksi perinteisillä reumalääkkeillä tai ne ovat osoittautuneet potilaalle sopimattomiksi.
Biologisen lääkkeen aloituksen (oli kyseessä sitten alkuperäisvalmiste tai biosimilaari) pitää perustua biologisten lääkkeiden käyttöön perehtyneen erikoislääkärin tekemään yksilölliseen arviointiin siitä, mitä hyötyjä ja haittoja potilaalle aloitettavasta biologisesta lääkityksestä olisi.
Valmisteiden vaihtamisen alkuperäisvalmisteen ja biosimilaarien välillä tulee perustua hoitavan erikoislääkärin päätökseen ja potilaan tarkkaan informointiin. Hoidon aloituksen jälkeen vaihto voidaan tehdä vasta, kun potilas on saanut valmistetta riittävän kauan (vähintään kolme kuukautta), jolloin biologisen lääkkeenteho ja siedettävyys ovat varmistuneet.
Listauksessa otetaan kantaa myös esimerkiksi biosimilaarien käyttöön lasten reumasairauksissa ja reumaattisen silmätulehduksen hoidossa sekä biologisten lääkkeiden immunogeenisyyteen.
Yhdistys peräänkuuluttaa kansallista rekisterin perustamista biologista lääkehoitoa saavista potilaista. Rekisteri takaisi nykyistä paremmin biologisten lääkkeiden turvallisuuden valvonnan, helpottaisi biologisten lääkkeiden vaikuttavuuden ja haittojen seurantaa sekä edistäisi tieteellistä tutkimusta ja kustannusvaikuttavuuden arviointia.
Hertta Vierula
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 11/2021.
