Plastiikkakirurgit ja yleiskirurgit ovat jo pitkään osanneet siirtää rasvaa sieltä, missä sitä on liikaa, sinne, missä on puutosta. Rasvasoluja imetään ihmisen vatsanahan alta koeputkeen ja sentrifugoidaan, soluseos puhdistetaan ja ruiskutetaan toisaalle. Englantilaiset kirurgit tekivät systemaattisen katsauksen rasvansiirrosta sädehoidon jälkeisessä ihon ja ihonalaiskudoksen arpeutumisen hoidossa.
Katsauksessa käytiin läpi 98 tutkimusta, joista valtaosassa todettiin rasvansiirron auttavan sädevaurion aiheuttamaan hypoksiaan ja oksidatiiviseen stressiin.
Rasvan regeneratiivinen potentiaali perustuu mesenkymaalisiin kantasoluihin. Rasvasoluilla on kyky tuottaa kasvutekijöitä ja sytokiineja, jotka hidastavat arven muodostusta, auttavat neuropaattisen kivun hoidossa ja elvyttävät kudosten aineenvaihduntaa.
Rasvansiirrolla voidaan hoitaa traumojen ja kirurgisten toimenpiteiden jälkeisiä pehmytkudospuutoksia, synnynnäisiä epämuodostumia sekä kivuliaita ja kurovia arpia. Sitä voidaan käyttää myös kosmeettisiin korjauksiin. Urheiluvammoissa, insertiiteissä (eli jänteen kiinnittymiskohdan tulehduksissa), rinnanpoiston jälkeisissä kivuissa (sädevaurio usein sekin) ja mahdollisesti muissakin neuropaattisissa kivuissa melko yksinkertaisella rasvansiirrolla saattaa olla merkittävä hoitava rooli. Suomalaiset ovat tutkimusrintaman kärjessä tässäkin.
Lähteet:
Kumar R, Griffin M, Adigbli G ym. Lipotransfer for radiation-induced skin fibrosis. Br J Surg 2016;103:950–61.
Kauhanen S. Rasvansiirto – korjaavan kirurgian yleistyvä työkalu. Duodecim 2012;128:2074–84.
Kirjoittaja:
Hannu Paajanen
gastrokirurgian professori
Julkaistu Lääkärilehdessä 35/2016.
Kuva: Fotolia
