WHO:n mukaan zika-virus todennäköisesti leviää kaikkiin Amerikan mantereen maihin lukuun ottamatta Kanadaa ja Chileä. THL tarkensi nyt zika-virusohjeistusta raskaana oleville matkailijoille.
Aedes-suvun hyttysten välittämä zika-virus leviää Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä Karibialla. WHO:n mukaan zika-virus todennäköisesti leviää kaikkiin Amerikan mantereen maihin lukuun ottamatta Kanadaa ja Chileä. Zika-virusta on esiintynyt aikaisemmin osissa Afrikkaa, Kaakkois-Aasiaa ja Tyynenmeren saarilla. Nyt zika-virusta on löydetty myös Tanskasta ja Ruotsista henkilöiltä, jotka olivat matkustaneet äskettäin viruksen tartunta-alueilla.
THL tarkensi äskettäin zika-virusohjeistusta raskaana oleville matkailijoille. THL suosittelee, että raskaana olevat harkitsevat ei välttämättömän matkan lykkäämistä alueille, missä zika-virus leviää aktiivisesti. Euroopan tartuntatautivirasto ECDC on jo aikaisemmin todennut, ettei raskaana olevien naisten pitäisi matkustaa zika-viruksen leviämisalueille.
Zika-virusinfektio aiheuttaa kuumetta, silmän sidekalvontulehdusta ja pääsärkyä. Yhdelle viidestä tartunnan saaneista tulee oireita.
– Oireet ovat aika lieviä, lievempiä kuin dengue- ja chikungunya-tartunnoissa, kertoo THL:n rokotusohjelmayksikön ylilääkäri Hanna Nohynek.
Testaus askarruttaa
Tutkijat selvittävät nyt sitä, aiheuttaako zika-virusinfektio odottavan äidin lapselle sikiön kehityshäiriön. Nohynek mainitsee, ettei yhteyttä ole vahvistettu pienipäisyyden eli mikrokefalian ja zika-virusinfektion välillä.
– Perusongelma zika-viruksen diagnosoinnissa on se, ettei infektiomarkkereiden kinetiikasta vielä tiedetä tarpeeksi tai niiden yhteydestä mahdollisten sikiövaurioiden kehittymiseen ja että vasta-aineet sitä vastaan ristireagoivat muiden flavivirusten, erityisesti denguevirusten kanssa, huomauttaa Helsingin yliopiston professori Olli Vapalahti.
Toisaalta akuutti tautikin kuumeineen, ihottumineen ja niveloireineen muistuttaa dengueta ja chikungunyaa. Nämä infektiot ovat lisäksi usein samoilla alueilla, jopa yhtä aikaa.
Vapalahden mukaan zika-virusinfektio diagnosoidaan helpoimmin infektion alkuvaiheessa seerumista tai virtsasta RT-PCR-testeillä, joita on jo olemassa. Lisäksi sikiön kudoksista tai lapsivedestä voidaan osoittaa zika-virus-RNA:ta.
– Käytössä on muun muassa meillä kaikki flavivirukset tunnistava monistusmenetelmä, josta voidaan esimerkiksi sekvenssin tai muun analyysin perusteella tunnistaa zika-virus. Toki spesifisiäkin testejä on, ja kaupallisia RNA-testejä on varmaankin tulossa.
Vapalahti muistuttaa, että NS1-antigeeninosoitusta pikadiagnostiikkatestiksi denguen tapaan ei ainakaan vielä ole markkinoilla.
– Vasta-ainediagnostiikkaan on jo olemassa pari markkinoillakin olevaa ELISA-testiä, mutta erottaminen varmuudella serologisesti denguesta edellyttää neutralisaatiotestejä, joita tehdään vain muutamassa paikassa maailmassa ja jotka ovat hitaita ja kalliita suorittaa BSL-3 turvalaboratoriovaatimuksineen. IgM-vasta-aineet kuitenkin erottelevat flavivirusinfektioita paremmin kuin IgG. Jos akuutista infektiosta on kulunut useampia viikkoja, tästäkään ei ole apua.
Eräissä laboratorioissa on käytössä proteiiniarray, jossa valikoimalla spesifisiä antigeenijaksoja flavivirusproteiineista saadaan erottelukykyä eri flavivirusinfektioiden välille.
– Tämäntyyppisiä testejä varmaan on suunnitteilla myös kaupalliseen valmistukseen. Nämäkin testit voivat olla ongelmallisia alueilla, joissa on useampia flavivirusinfektioita päällekkäin kuten Brasiliassa. Uusi infektio sotkeutuu samalla nousevan vanhan, samankaltaisen immuunivasteen tehostumiseen.
Suojautumiskeinot pidettävä mielessä
Nohynek huomauttaa, että usealla matkansa jo maksaneella raskaana olevalla naisella on vastaanotolla ollut huoli mahdollisesta zika-virusinfektoitumisriskistä ja siitä, onko tällä infektiolla vaikutuksia sikiöön.
Hän sanoo, että zika-viruksen leviämisalueelle matkustavan kannattaa suojautua hyttysiltä vaatetuksella ja käyttää hyttyskarkotetta myös päiväsaikaan kuten on ohjeistettu denguen esiintymisalueille matkustettaessa.
– Ympäristöstä kannattaa poistaa esimerkiksi avoimet vesiastiat, joissa hyttyset voivat lisääntyä.
Ulla Toikkanen
toimittaja
Kuva: Panthermedia
