Synnytyslääkärit ovat tienneet, että umpilisäketulehduksen diagnostiikka on vaikeampaa ja komplikaatioita on enemmän potilaan raskausaikana kuin muulloin. Asia vahvistui kansallisessa amerikkalaisessa tutkimuksessa, jossa analysoitiin yli 7 miljoonaa raskautta käsittävä aineisto vuosilta 2003–2010.
Raskaudenaikaisia umpilisäketulehduksia oli yli 7 000 potilaalla: 101 tapausta 100 000 raskautta kohden. Verrokkiryhmänä oli noin 36 000 umpilisäketulehduspotilasta, jotka eivät olleet raskaana.
Vatsakalvotulehdusta esiintyi 20 %:lla raskaana olevista umpilisäketulehduspotilaista ja septinen tilanne 1,3 %:lla. Postoperatiivisia muita komplikaatioita esiintyi raskaana olevilla noin kaksi kertaa enemmän.
Erikoista oli, ettei kuolemantapauksia esiintynyt kummassakaan ryhmässä. Laparoskooppiseen hoitoon päädyttiin puolta vähemmän raskauden aikana, mutta konservatiivinen hoito oli 1,3 kertaa tavallisempi.
Vatsakalvotulehduksen tasolle edennyt tauti johti raskaana olevilla potilailla septiseen tilanteeseen lähes 7 kertaa useammin kuin verrokkiryhmässä ja keuhkokuumeeseen noin 4 kertaa useammin. Raskaana olevien konservatiiviseen hoitoon liittyi merkitsevästi suurempi sepsiksen ja septisen sokin riski kuin operatiiviseen hoitoon.
Tutkimus ei kuvannut ennenaikaisen synnytyksen riskejä eikä myöskään antanut tietoja vääristä positiivisista umpilisäketulehdusdiagnooseista ja niistä seuraavista turhista hoidoista. Ennestään tiedetään laparoskopian lisäävän avoleikkaukseen verrattuna ennenaikaisuutta.
Tutkijat korostavat operatiivisen hoidon tärkeyttä epäiltäessä umpilisäketulehdusta raskauden aikana.
Lähde:
Abbasi N, Patenaude V, Abenhaim H. Management and outcomes of acute appendicitis in pregnancy – population-based study of over 7000 cases. BJOG 2014;121:1509–14.
Kirjoittanut:
Pertti Kirkinen
professori
Kuva:
Panthermedia
