Osa potilaista ottaa mieluummin sairaudesta kertovan tatuoinnin, kuin kantaa vaikkapa diabetesranneketta. Mikään yleinen ilmiö sairaudesta kertova tatuointi ei kuitenkaan vielä ole. Ihotautilääkäri Nicolas Kluger HUS:n Iho- ja allergiasairaalasta haastatteli La Presse Médicale -lehden artikkeliaan varten viittä diabetespotilasta, jotka ovat ottaneet ranteeseensa sairaudesta kertovan tatuoinnin. Tatuoinnin ottaneista useimmat eivät pitäneet diabetesrannekkeesta tai olivat huolissaan sen hukkumisesta.
– Tatuointi antoi heille turvallisuuden tunteen hätätapausten varalta. He olivat myös saaneet positiivista palautetta tatuoinnistaan niin lääkäreiltä kuin lähipiiriltään.
Kaikki haastatellut olivat keksineet ajatuksen tatuoinnista itse. Tatuoinnit olivat ammattitatuoijien tekemiä eikä niistä ollut koitunut kantajilleen haittaa. Kluger arvioikin, että tatuointi voi olla joillekin potilaille hyvä vaihtoehto esimerkiksi sairausrannekkeelle. Olisi kuitenkin hyvä, jos sairaustatuoinneille olisi olemassa standardimalli.
– Osa näkemistäni tatuoinneista on niin tyyliteltyjä, ettei niitä välttämättä tunnistettaisi hätätilanteessa.
Niin kauan kuin valmiita malleja ei ole käytettävissä, potilaiden voisi olla syytä kysyä lääkäriltä tai muulta hoitohenkilökunnalta millainen malli kiinnittää parhaiten huomion tai erottuu muista mahdollisista tatuoinneista.
Kluger suhtautuu sairaustatuointeihin varovaisen myönteisesti. Epävarmakin tieto diabeteksesta tai esimerkiksi vakavista allergioista voi auttaa hoitohenkilökuntaa pääsemään hätätilanteessa nopeammin oikeille jäljille. Sen sijaan vaikkapa elvytyskieltotatuointi ei hänen mukaansa toimi.
– On esimerkkejä tapauksista, joissa ihmiset ovat muuttaneet mieltään tatuoinnin ottamisen jälkeen tai ovat hankkineet elvytyskieltotatuoinnin vitsinä. Hoitohenkilökunta ei voisi ottaa huomioon sellaista tatuointia tositilanteessa.
Klugerin haastattelemat diabetespotilaat kuuluivat Facebook-ryhmään, jonka aiheena olivat tatuoinnit ja diabetes.
Hertta Vierula
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 36/12.
