Radiologian tulevaisuus näyttää hyvältä HUS-Kuvantamisen johtavan ylilääkärin Pekka Tervahartialan (kuvassa) mielestä. Radiologia voi tukea kliinisiä erikoisaloja entistä paremmin, ja radiologien yhteistyö hoitavan lääkärin kanssa syvenee.
– Radiologit tekevät hyödylliseksi koettua työtä. Meillä on erikoisosaamista ja teknisiä valmiuksia, kun halutaan tehdä entistä tarkempaa kuvantamisdiagnostiikkaa ja hoidon seurantaa. Toimenpideradiologiassa hoidot ovat monipuolistuneet, ja niitä tehdään usein myös päivystysaikaan.
Myös KYS:n radiologian professorin Ritva Vannisen mukaan radiologian tulevaisuus näyttää myönteiseltä monessa mielessä.
– Nuoria on tulossa alalle aiempaa enemmän, ja esimerkiksi toimenpideradiologia kiinnostaa monia.
Vastuualuejohtaja Irina Rinta-Kiikka TAYS:n Kuvantamiskeskuksesta puolestaan kertoo, että yhteistyö kliinikoiden ja radiologien kesken sujuu.
– Kliinikoilla on hyvä tietotaito oikeiden tutkimusmenetelmien tilaamiseksi. Yhä harvemmin potilas käy läpi useita eri kuvantamismenetelmiä epäselvän diagnoosin vuoksi. Potilas ohjataan mahdollisuuksien mukaan heti spesifisen diagnoosin antavaan kuvantamiseen.
Jopa kolmannes puuttuu
Radiologivaje kuitenkin huolestuttaa. Vannisen mukaan joistakin Itä-Suomen keskussairaaloista puuttuu jopa kolmasosa radiologeista.
– KYS:ssä on nyt kaikki radiologien virat täynnä. Erikoistuvien radiologien virkoja on seitsemän, hän toteaa.
Lääkäriliiton valtakunnallisen selvityksen mukaan valmistuvien radiologien määrä kattaa hädin tuskin eläköityvien sairaalaradiologien osuuden tulevina vuosina.
– Koulutettavien radiologien määrää pitäisi lisätä ainakin parikymmentä prosenttia, koska tutkimukset muuttuvat aiempaa vaativammiksi ja osa valmistuvista radiologeista sijoittuu yksityissektorille. Niin ikään osa radiologeista työskentelee osa-aikaisesti, Vanninen linjaa.
Myös Rinta-Kiikasta yksi ratkaisu radiologipulaan olisi koulutusmäärien lisääminen. Mielenkiintoiselle erikoisalalle olisi tulijoita, mutta erikoistumispaikkojen määrä on rajallinen.
TAYS:ssa on nyt viisi radiologiaan erikoistuvan lääkärin virkaa.
– HUS kouluttaa moninkertaisen määrän radiologeja meihin nähden. Haluamme kantaa oman vastuumme radiologien koulutuksesta, ja olemme ryhtyneet toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi myös TAYS:ssa.
Tutkimukset puntariin
Tervahartiala arvioi, että magneettikuvantaminen kasvaa koko maassa lähes kymmenen prosentin vuosivauhtia.
– Tietokonetomografioiden määrä puolestaan lisääntyy 5–10 prosenttia vuodessa, mikä meillä tarkoittaa lähes 8 000 tutkimusta enemmän kuin edellisenä vuonna.
Tavalliset röntgentutkimukset ovat hieman vähentyneet, mutta Tervahartialasta ne voisivat vähentyä selvästi enemmän. Hänen mielestään röntgentutkimusten tarpeellisuutta pitää tarkastella kriittisesti koko ajan. Röntgentutkimuksella tulee aina olla selkeä indikaatio ja merkitys hoitopäätöksen teossa.
– Tämä on vähän samanlainen tilanne kuin antibioottien käytössä. On helppoa sanoa, että niitä käytetään liikaa ja löyhin indikaatioin, mutta kuka sanoo, keneltä ne jätettäisiin pois?
Vannisen mielestä alan nopea tekninen kehitys tuo uusia haasteita radiologeille. Magneettikuvauksen indikaatioita tulee koko ajan lisää, tietokonetomografian käyttö kasvaa ja samalla leikekuvien jälkikäsittely vie usein aiempaa enemmän radiologin aikaa.
– KYS:ssä tehtiin vuonna 2015 lähes 1 500 tietokonetomografiatutkimusta enemmän kuin vuonna 2014. Myös magneettikuvausten käyttö lisääntyy jatkuvasti esimerkiksi vaativassa kardiologisessa diagnostiikassa ja syöpien kuvantamisessa, Vanninen sanoo.
Niin ikään akuuttia aivoverenkiertohäiriötä sairastavien potilaiden kuvantaminen ja katetrihoidot lisääntyvät, kun aivovaltimotukoksen trombektomian hyödyllisyydestä on nyt saatu vakuuttava näyttö.
– Uuden ohjeistuksen mukaan näille potilaille pitää tehdä heti tulovaiheessa natiivikuvauksen lisäksi tietokonetomografia-angiografia ja yliopistosairaalassa lisäksi harkinnan mukaan perfuusiokuvaus.
Apua tutkimuksen valintaan
KYS:ssä radiologit ohjaavat aktiivisesti lähetteitä kuvantamistutkimuksiin, jotka soveltuvat kulloinkin parhaiten potilaalle. Esimerkiksi natiivikuvausten määrä on merkittävästi vähentynyt KYS:ssä viiden viime vuoden aikana. Vannisen mielestä kuitenkin jonkin verran kuvataan ikään kuin varmuuden vuoksi.
Euroopan radiologiyhdistys on tarjoamassa tutkimuksen valintaohjelmaa pilotoitavaksi lähettäville lääkäreille myös Suomeen.
– Tässä ESR:n iGuide-ohjelmassa lähettävä lääkäri määrittelee oireet ja indikaatiot kuvantamiselle ja tilaa mielestään hyvän tutkimuksen. Järjestelmä näyttää punaista tai vihreää valoa sen mukaan, onko valittu kuvantamistutkimus näyttöön pohjautuvien suositusten mukainen.
Rinta-Kiikka korostaa, että radiologia on nimenomaan palveluyksikkö. Lausuntojen antamisen lisäksi radiologit vastaavat mielellään kuvantamismenetelmän valintaa koskeviin kysymyksiin, sillä tämä on radiologien vahvaa osaamisaluetta.
– Ihanteellisessa tilanteessa meillä olisi palvelupuhelin, johon kliinikot voisivat soittaa. Nyt vastaamme puheluihin työn ohessa. Radiologit arvioivat kuvantamismenetelmän valintaa jatkuvasti käytännön työssä.
Tietoa saa myös käsin tutkimalla
Rinta-Kiikan mielestä radiologiassa tarvitaan samaa toimintojen järkeistämistä ja siitä syntyvää priorisointia kuin koko terveydenhuollossa. Toimenpideradiologiassa toimintojen järkeistäminen on tarkoittanut muun muassa sitä, että diagnostisten kuvausten osuus on nykyään vähäinen.
Rinta-Kiikasta entistä suurempi priorisointikysymys on se, kuinka paljon kuvannetaan ja kontrolloidaan asioita, joille ei aiota tai voida tehdä mitään. Tämä kategoria kattaa esimerkiksi alkuvaiheen kulumamuutokset nivelissä.
– Priorisoinnin on kuitenkin perustuttava tosiasioihin ja näyttöön. Muun muassa Tampereella on tehty hyvää tutkimustyötä polvinivelen tähystyksistä ja niiden vaikuttavuudesta.
Rinta-Kiikka muistuttaa, että lääkäri saa paljon tietoa tutkimalla potilaan perusteellisesti käsin.
– Kaikkea ei tarvitse kuvantaa, ja tämä on hyvä selittää myös potilaille.
Ulla Toikkanen
Kuva: Mikko Käkelä
Julkaistu Lääkärilehdessä 3/16
