Suomessa jäädään vanhuuseläkkeelle useimmin 63-vuotiaana, jolloin suuri osa ihmisistä on vielä työkykyisiä. Miten työkyky riittäisi yhä useammin joustavan eläkeiän ylärajaan 68-vuotiaaksi tai pitempäänkin?
Tutkimusprofessori, neurologian ja kognitiivisen neurotieteen dosentti Kiti Müller Työterveyslaitokselta korostaa ikääntyvien aivojen vahvuuksia.
– Ikääntyessä työmuistin häiriöherkkyys lisääntyy ja tiedonkäsittelyn nopeus laskee. Erityisesti kyky pitää nippelitietoa mielessä ei ole sama kuin nuorempana. Pitkäkestoisiin muistijärjestelmiin kertyy sen sijaan runsaasti tietoa, taitoa ja kokemusta, jonka avulla pärjää vähän huonommankin työmuistin kanssa.
Ikä jalostaa ajattelun taitoja. Ikääntyessä kyky analysoida, valita, tallentaa ja palauttaa mieleen tarpeellista informaatiota vain paranee.
Työurien pidentämisessä haasteena on ikääntyvien aivojen muutosten huomiointi.
– Miten tarjoillaan sopivassa määrin informaatiota ja huomioidaan kokemuksen tuomaa vahvuutta? Jos informaatioympäristö on rakennettu aivojen kannalta ihanteellisesti, ei ikääntymisellä sinänsä ole vaikutusta aivojen tietojenkäsittelyyn ja ihmisen työkykyyn, ellei hänellä ole muita työkykyä heikentäviä sairauksia.
Palautuminen hidastuu
Ikääntyessä henkiseen, kognitiiviseen ja fyysiseen palautumiseen tarvittava aika kasvaa. Jos ikääntyvien koko potentiaali halutaan käyttää hyödyksi, on työjärjestelyjä muutettava niin, että palautumiseen jää aikaa, Müller korostaa. Olennaista on tauotus.
– Esimerkiksi parin tunnin hektisen asiakaspalvelutilanteen jälkeen tarvitaan mahdollisuus vetäytyä ärsykeintensiivisestä ympäristöstä ja siirtyä rauhallisempaan työtehtävään.
Työelämässä pitäisi hyödyntää enemmän nuorten ja vanhenevien työntekijöiden vahvuuksia.
– Ihanteellisesti noviisi ja ekspertti voisivat työskennellä yhdessä. Nuori pystyy etsimään nopeammin suuren määrän tietoa ja vanhempi kollega tietää, mikä siitä on relevanttia, Müller kuvaa.
– Mielestäni aivojen kannalta parhaat työvuodet alkavat usein vasta myöhäisessä keski-iässä. Silloin on jo kokemusta, tietoa, ymmärrystä ja päämäärät ovat selvempiä.
Ikääntyvällä on myös muita etuja puolellaan. Vanhenevaa työntekijää saattaa suojata ylirasitukselta se, että keho antaa vihjeitä lepäämisen tarpeesta.
– Tätä ei tapahdu nuorilla samoin, mikä voi johtaa työuupumukseen. Elämänkokemus tuo myös tietoa taukojen tarpeesta virheiden välttämiseksi.
Liikkuminen olennaista
Tuki- ja liikuntaelimistö rappeutuu iän myötä, mutta optimaalisessa työssä voi jaksaa pitkäänkin.
– Raja ei tule vastaan vielä 65 vuoden kohdalla, mutta ihmisten perimässä ja sairaushistoriassa on toki merkittäviä eroja, ylilääkäri, dosentti Esa-Pekka Takala Työterveyslaitokselta tiivistää fysiatrian näkökulmaa.
Tuki- ja liikuntaelinsairaudet alkavat yleistyä 40–50 vuoden iässä. Kelan korvaamista sairauspäivistä kolmannes johtuu liikuntaelinten sairauksista. Selkäsairaudet, nivelrikko ja nivelreuma ovat mielenterveyden häiriöiden lisäksi yleisimpiä työkyvyttömyyseläkkeen syitä.
Liikkumisen tarve vain kasvaa vanhana, kun ranka jäykistyy, Takala korostaa.
– Ihmisen rakenne on samankaltainen kuin liikkuvan eläimen. Kun liikkuminen vähenee, toimintakyky heikentyy. Ihanteellisessa työssä on vaihtelevia asentoja ja välillä esimerkiksi kävelyä.
Fyysisesti raskaissa ammateissa keho kuormittuu enemmän ja altistuu siten vaurioille. Henkisissä ammateissa työkyky säilyy usein kauemmin.
Nykyisen työelämän pitkäkestoinen istuminen ja laiskistunut elämäntapa uhkaavat työkykyä.
– Ihmisen liikkumisen tarve ei tyydyty nykyään kuin harvoissa keskiraskaissa tai raskaissa ammateissa, kuten palomiehillä, jotka pystyvät käymään kuntosalilla työaikana. Ennen vanhaan esimerkiksi maatalousammateissa tuli työssä riittävästi harjoitetta lihaksille.
Sopeutumisaikaa mielelle
Suomalaisten terveys on kokonaisuutena parantunut. Esimerkiksi verenpaineongelmat, työuupumus, tupakointi ja alkoholihäiriöt ovat Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan vähentyneet.
Väestötutkimusten perusteella myös mielenterveysongelmat ovat vähenemässä ja näyttää siltä, ettei nuorilla ole sen enempää mielenterveysongelmia kuin vanhemmillakaan ikäpolvilla.
Myös masennusperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on vähentynyt tasaisesti viime vuosina, mutta masennus on yhä merkittävin työkyvyttömyyteen johtava sairaus.
– Masennus työkyvyttömyyden syynä korostuu iän myötä. Työkyvyn tukemisessa olennaista on aktiivinen varhaisvaiheen hoito ja työn räätälöinti masentuneen voimavaroihin sopivaksi esimerkiksi työaikaa tai -tehtäviä säätämällä. Masennuksesta toipuvan toimintakyky palautuu yleensä vähitellen. Usein selkeärajaiset tehtävät tukevat toipumista, ylilääkäri, dosentti Teija Kivekäs Työterveyslaitokselta kertoo.
Asenteilla merkitystä
Myös esimiehen toiminnalla ja työyhteisön asenteilla on merkitystä toipilaan työssä jatkamisessa tai työhön paluun onnistumisessa.
– Työkyvyttömyyttä ei ehkäistä vain terveydenhuollon keinoin, vaan työpaikoilla tarvitaan lisää joustavuutta, jotta osatyökykyisetkin voivat jatkaa työssä. Työkyvyn tukemisessa haasteena on toimiva yhteistyö työterveyshuollon, muun terveydenhuollon ja työpaikan välillä. Tässä on edistytty viime vuosina, Kivekäs sanoo.
Tutkimusnäytön perusteella työssä jatkamista selittävät myös hyvä koulutus, terveys ja vaikutusmahdollisuudet omaan työhön.
Esa-Pekka Takala muistuttaa, että työkyky ja toimintakyky ovat kaksi eri asiaa. Työn luonne määrää, millaista toimintakykyä tarvitaan.
– Erilaisilla osapäivätyömalleilla voi työssä jaksaa pitkäänkin, tästä on hyviä kokemuksia muista Pohjoismaista. Hyvät ergonomiset ratkaisut mahdollistavat osatyökykyisen työnteon. Sopivilla työjärjestelyillä jopa neliraajahalvaantunut voi tehdä tuottavaa työtä.
Joustoja, ikävapaita, parityöskentelyä
Elinkeinoelämän keskusliiton ylilääkäri Jan Schugk arvioi väestötutkimuksiin pohjaten, että suomalaisilla riittäisi työkykyä nykyistä kauemminkin. Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan 65–74-vuotiaista suomalaisista yli puolet arvioi itsensä yhä täysin työkykyisiksi.
– Eläke on usein vetovoimainen työelämässä jatkamiseen verrattuna, kun eläkeiän alaraja 63 vuotta täyttyy. Työelämän tulee osaltaan katsoa peiliin, mutta on syytä myös pohtia, tulisiko eläkeiän alarajaa kategorisesti nostaa.
Työuria pidentäisi myös työkyvyttömyyseläkkeiden määrän väheneminen. Schugkin mukaan työelämää ajatellaan Suomessa vielä liian kaksijakoisesti. Ajattelutavan mukaan ihmisen tulisi olla täysin työkykyinen tai jäädä pois töistä.
– Sen sijaan tulisi enemmän miettiä sitä, miten töissä voi jatkaa osatyökykyisenä. Myös nykyiset hoitokäytännöt ja hoitoon pääsyn hitaus näyttävät suosivan erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksissa sekä mielenterveyden häiriöissä pitkiä poissaoloja työelämästä.
SAK:n asiantuntijalääkäri Kari Haringin mukaan työpaikkoja tulee kehittää niin, että ikääntyvien ja sairastavien työntekijöiden tarpeet huomioidaan.
– Yrityksistä on hyviä kokemuksia esimerkiksi ikävapaista, yövuorojen poistamisesta iäkkäiltä ja työaikajoustoista. Myös erilaiset apuvälineet, siirtyminen ohjaavaan tehtävään tai parityöskentelyyn voivat auttaa myöhentämään eläkeikää.
Työterveyshuolto on avainroolissa. 30–60–90 päivän sääntö on terävöittänyt pitkiin sairauslomiin puuttumista.
– Alustavien tietojen perusteella näyttää siltä, että yhteisneuvotteluja työkykyisyydestä on käyty työpaikoilla kiitettävästi ja työntekijät ovat voineet palata sairauslomilta töihin, Haring kertoo.
Maria van der Meer
toimittaja
Kuva: Mikko Käkelä
Julkaistu Lääkärilehdessä 9/13.
