Puutu läheisesi masennukseen

Masennus ilmenee yleensä ihmisen olemuksesta ja käytöksestä monin tavoin. Merkit ovat sitä selvemmät, mitä vaikeammasta masennuksesta on kyse.

Masennus on viime aikoina ollut paljon esillä. Lukija pyysi Potilaan Lääkärilehteä selvittämään, miten voi tietää, sairastaako läheinen masennusta. Kysyimme asiaa psykiatrian professori Erkki Isometsältä.

Miten masennuksen voi havaita?

Masennus ilmenee yleensä ihmisen olemuksesta ja käytöksestä monin tavoin. Merkit ovat sitä selvemmät, mitä vaikeammasta masennuksesta on kyse.

Silti on aina vaikea tietää, miltä toisesta ihmisestä tuntuu. On myös tavallista, että masentunut ihminen haluaa pitää asian omana tietonaan, jos vain jaksaa. Masennustilat kestävät yleensä viikkoja tai kuukausia, joten yhden huonon päivän pohjalta ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Masennustila näkyy yleensä ilmeistä ja eleistä. Masentunut ihminen näyttää usein alakuloiselta, vakavalta, ilmeettömältä, väsyneeltä, hitaalta ja vanhentuneelta. Hän ei yleensä kykene kokemaan samanlaista iloa mukavista asioista kuin muut ihmiset. Myös masennukseen liittyvä aloitekyvyttömyys ja kiinnostuksen puute heijastuu masentuneen toiminnassa. Masentunut ihminen on usein passiivinen ja vetäytyvä.

Mitä vakavammasta masennuksesta on kyse, sitä enemmän ihmisen ajatukset pyörivät synkissä ja pessimistisissä asioissa. Pahimmillaan ajatukset liittyvät jatkuvasti kuolemaan ja itsetuhoon, Masentunut kokee tunnetilansa synkäksi, elämä tuskalliseksi tai merkityksettömäksi, oma itsensä huonoksi ja kelvottomaksi, sekä tulevaisuutensa toivottomaksi. Nämä asiat tulevat myös keskustelussa esiin.

Mitä voi tehdä, jos epäilee läheisen ihmisen sairastavan masennusta?

Jos epäilee vakavissaan masennusta, asia pitää ottaa puheeksi. Masentuneelta voi vaikka kysyä, painaako häntä jokin asia. Sen lisäksi voi kertoa miettineensä, onko kaikki hyvin, kun olemus on jo pidemmän aikaa ollut jotenkin erilainen.

Varo sellaista puhetta, jonka masentunut voi tulkita kritiikiksi. On myös syytä kunnioittaa ihmisen oikeutta itse määritellä rajoja sen suhteen, kenelle ja missä näistä asioista puhuu. Näin erityisesti silloin, kun on kyse vanhemman ja lapsen välisestä suhteesta.

Vaikeita tilanteita syntyy silloin, kun masennus on ympäristön silmissä ilmeinen ongelma, mutta henkilö itse ei näytä tilannetta tunnistavan tai kykene siitä puhumaan. Jos ihmisellä on itsetuhoajatuksia tai hän ei selviydy arkielämässä, avuntarve on niin ilmeinen, että lujempi ja päättäväisempi toiminta on tarpeen ja oikeutettua. Tällöin on hyvä toistuvasti tuoda esiin huolensa masentuneen voinnista, ja kuvata hänelle, kuinka vakavalta hänen tilanteensa muiden ihmisten silmissä näyttää.

Voi myös kysyä, haluaako hän apua hoitokontaktin luomisessa, vai hoitaako hän asian mieluummin itse. On aina parempi, jos ihminen itse on toimijana omassa asiassaan. Läheisen on kuitenkin viisasta tarkistaa, että asia on edennyt ja hoito todella toteutuu.

Katso myös WHO:n video masennuksesta: I had a black dog, his name was depression

Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja

Kuva:
Pixmac