Pusutauti eli mononukleoosi on viruksen aiheuttama tauti.
Aikuisilla se aiheuttaa nielurisatulehdusta, imusolmukkeiden suurenemista ja oireetonta maksatulehdusta. Lapsilla yleisimmät oireet ovat kuume ja suurentuneet imusolmukkeet kaulalla.
Mistä pusutauti johtuu?
Pusutaudin aiheuttaa Epstein–Barrin virus (EBV), joka siirtyy ihmisestä toiseen syljen välityksellä. Koska sylkeä välittyy erityisesti suutelussa, tauti on saanut lempinimen pusutauti.
Pusutauti ei kuitenkaan tartu ihmisestä toiseen ilman sylkikontaktia.
Lähes jokainen suomalainen saa EBV-tartunnan, yleensä pikkulapsena vanhemmiltaan.
Toinen vilkas tartuntaika on nuori aikuisuus, jolloin suutelu välittää tautia. Virus jää selkäytimen hermosoluihin uinumaan koko ihmisiäksi ja ajoittain sitä erittyy sylkeen ja tartunta pääsee leviämään.
Mistä oireista pusutaudin voi tunnistaa?
Vaikka lähes kaikki saavat EBV-tartunnan, harvempi kuin joka viides sairastaa mononukleoosin niin, että se aiheuttaa tunnistettavia oireita.
Taudin ensipäivien oireena saattaa olla silmäluomiturvotusta, jota harva kuitenkaan yhdistää EBV-tartuntaan. Joka kymmenes saa punapilkkuisen ihottuman.
Pikkulapsilla tauti menee ohi ilman erityisiä oireita tai aiheuttaa vain lievän kuumetaudin.
Aikuisilla oireet voivat olla:
- korkea kuume
- turvonneet niska-ja kaularauhaset ja muut imusolmukkeet
- peitteinen kivulias nielurisatulehdus
- lihas-ja vatsakipu
Joskus hyvin harvoin mononukleoosi aiheuttaa vakavia oireita. Niitä on:
- aivokalvotulehdus
- aivotulehdus
- sydänlihastulehdus
- pernan repeäminen
- maksatulehdus
Tauti voidaan todeta oireiden perusteella, jos niitä on. Imusolmukesuurentumat viittavat yleensä mononukleoosiin, jos potilaalla on kuumetta. Tarvittaessa tauti voidaan varmistaa verikokeella.
Varmin tapa todeta mononukleoosi on tutkia Epstein–Barrin viruksen vasta-aineet verestä.
Miten hoidetaan ja milloin lääkäriin?
Jos pusutauti aiheuttaa korkean kuumeen, sitä tulee hoitaa, kuten normaalia kuumetautia. Mononukleoosi kestää parantua yleensä varsin pitkään ja myös kuumeilu voi kestää pitkään.
Kovaa fyysistä rasitusta kannattaa välttää sekä kuumeen vuoksi että pernan repeämisen estämiseksi. Osalla potilaista perna nimittäin suurenee ja saattaa fyysisessä rasituksessa revetä.
Taudista voi jäädä kuukausia kestävä uupumustila, jonka syytä ei tiedetä.
Mononukleoosin ei ole lääkitystä, mutta jos tautiin liittyy angiinaa aiheuttava streptokokki, siihen voidaan määrätä antibioottikuuri. Nielemiskipuun voi ottaa tulehduskipulääkettä.
Jos oireet pysyvät hallinnassa kotihoidolla eikä potilas kärsi samanaikaisesti angiinasta, lääkäriin ei tarvitse mennä.
Jos oireet ovat hankalia tai pitkittyvät, lääkärissä on hyvä käydä. Jos kurkkukipu ja nielemisongelma haittaa juomista, silloin lääkäriin kannattaa mennä viipymättä. Joskus nielunturvotus johtaa sairaalahoitoon.
