Ammattijalkapalloilijoilla on suurentunut neurologisten rappeumasairauksien riski, ja puolustajilla riski on suurempi kuin muilla paikoilla pelaavilla.
Glasgow’laiset tutkijat vertasivat 7 676:n jalkapalloa ammatikseen pelanneen, vuosina 1900–1967 syntyneen miehen sairaus- ja kuolintietoja 23 028:n väestörekisteristä poimitun verrokin tietoihin.
Ammattijalkapalloilijoista 5,0 % oli sairastunut muistisairauteen, Parkinsonin tautiin tai motoneuronisairauteen ja verrokeista 1,6 % . Pelipaikka vaikutti sairastumisriskiin: Riski oli suurin puolustajilla. Maalivahtien ja verrokkien välillä tutkijat eivät havainneet merkitsevää eroa, mutta hyökkääjillä riski oli merkitsevästi suurempi kuin maalivahdeilla. Puolustajien sairastumisriski oli merkitsevästi suurempi kuin hyökkääjien.
Alle viidenkin vuoden mittaiseen ammattijalkapalloilijan uraan liittyi suurentunut neurologisen rappeumasairauden riski, ja mitä pitempään oli ammattilaisena pelannut, sitä suurempi oli riski.
Sen sijaan ammattilaisuran aikakaudella ei ollut merkitystä todennäköisesti toistuvista lievistä pään vammoista aiheutuvaan sairastumisriskiin, vaikka kastuessaan painavista nahkapalloista on siirrytty synteettisiin pallomateriaaleihin. Tutkijat jakoivat urheilijat syntymävuoden mukaisiin ryhmiin, eikä sairastumisriskeissä todettu eroja.
Samat tutkijat raportoivat pari vuotta sitten ammattilaisjalkapalloilijoiden suurentuneesta riskistä kuolla hermoston rappeumasairauksiin.
Russell EM, Mackay DF, Stewart K, MacLean JA, Pell JP, Stewart W. Association of field position and career length with risk of neurodegenerative disease in male professional soccer players. JAMA Neurol 2021;78:1057–63.
Vesanen M. Jälkiä pääpalloista? Suom Lääkäril 2020;75:178.
Pertti Saloheimo
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 39/2021.
