Suomalaisten lääkärien asenne eutanasian laillistamiseen on muuttunut kymmenessä vuodessa selvästi myönteisempään suuntaan.
Vuonna 2013 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan noin puolet lääkäreistä laillistaisi eutanasian Suomessa ja ottaisi käyttöön vastaavan käytännön kuin Hollannissa. Kymmenen vuotta aiemmin tätä mieltä oli noin kolmannes samanlaiseen kyselyyn vastanneista.
Kuitenkin vain viidesosa lääkäreistä olisi valmis joskus toteuttamaan eutanasiaa käytännössä. Näin vastanneiden osuus oli lähes sama vuonna 2003.
Journal of Medical Ethics -lehdessä julkaistu tutkimus ei selvitä muutoksen syitä, mutta tutkijoilla on esittää pari arviota: yksi syy asennemuutoksessa lienee Euroopan maiden eutanasiakäytäntöjen laaja näkyvyys mediassa.
Toinen vaikuttaja on saattanut olla Suomessa vuonna 2012 käyty julkinen keskustelu, joka käynnistyi Terhokodin ylilääkärin Juha Hännisen pohdinnoista eutanasian puolesta.
Elämän suojelijan eetos näkyy
Eutanasian laillistamisen ja sen toteuttamisen välillä näkemyksissä on railo. Jos toimenpide laillistettaisiin Suomessa, se olisi kuitenkin vääjäämättä lääkärien työsarkaa.
Haluttomuus eutanasian toteuttamiseen kertoo tutkijan mukaan lääkärikunnan vahvasta eetoksesta elämän suojelijana.
– Ammattikunnan perinteet ovat elämän vaaliminen ja oireiden hoitaminen. Eutanasia on poikkeus päälinjasta, dosentti Pekka Louhiala Helsingin yliopistosta kuvailee.
Tutkimuksessa oli mukana myös Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve. Hänen mukaansa toisin kuin muut kansalaiset, lääkärit joutuvat pohtimaan eutanasiaa aktiivisen tekemisen kautta.
– Halukkuus tehdä tämä toimenpide ei ole lääkärien keskuudessa muuttunut. Mielestäni tämä kuvaakin hyvin koko aihetta. Mitä kauempana on asiasta, sitä helpompi on vastata kadulla kyselyyn. Mitä lähempänä on toimenpidettä, sitä kriittisempi sitä kohtaan on, Pälve vertaa.
Entä omantunnonvapaus?
Montaako potilasta eutanasian laillistaminen Suomessa sitten koskettaisi? Kun kaikki hyvän saattohoidon keinot olisi käytetty, sietämättömän kärsimyksen kriteerillä määräksi on arvioitu lukua noin kymmenen ja sadan välillä.
– Sietämätön on suhteellinen käsite. Olisiko meillä pian tuhat ihmistä, joilla on sietämätön kärsimys? Toimenpiteen etiikka on aivan toden teolla kimurantti, Pälve painottaa.
Hän muistuttaa, että abortin laillistamisen yhteydessä 1970-luvulla lääkäri sai omantunnonvapauden pidättäytyä tekemästä toimenpidettä.
– Entä nyt 40 vuotta myöhemmin, mitä lääkäriltä edellytetään? Mihin katosi omantunnonvapaus? Miten kävisi eutanasian kohdalla, kun laillistamisesta kuluisi 40 vuotta? Pälve kysyy.
Tutkimustietoa siitä, kuinka tehtävä lääkäriin vaikuttaa, ei ole, mutta Pekka Louhiala arvioi, että se vaikuttaa varmasti.
– Eutanasia ei ole koskaan rutiinitoimenpide. Ajatus siitä, että potilas saisi itse päättää kuolemastaan, ei toteudu Hollannissakaan, vaan ehdot ovat erittäin tiukat. Eutanasiaa ei voida lähestyä valintamyymälä-asenteella.
Asennemuutosta seurataan
Lääkäriliiton eettinen neuvottelukunta käsitteli tutkimuksen annin ja sen mukaan kysymys omantunnonvapaudesta on eutanasiakeskustelussa aivan oleellinen.
– Entä onko myönteisyys muutosta eutanasian moraalisessa hyväksyttävyydessä asennetasolla vai oltaisiinko todella vakavissaan sitä toteuttamassa? neuvottelukunnan puheenjohtaja Samuli Saarni miettii.
Saarni toteaa, että yhteiskunta muuttuu ja lääkärien arvot sen myötä, joten muutoksen merkkejä seurataan neuvottelukunnassa aktiivisesti.
Kaikki saattohoidon asialle
Suomen Lääkäriliitto yksiselitteisesti vastustaa eutanasian laillistamista. Toiminnanjohtaja Heikki Pälve näkeekin nyt tärkeimpänä keskustelunaiheena saattohoidon kehittämisen.
– Nyt ihan ensimmäiseksi pitää taata lakisääteisesti kaikille asianmukainen ja ammatillinen saattohoito koko Suomessa, Pälve muistuttaa.
Samaa mieltä on Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen.
– Olen yllättynyt, että ajatuksillani on saattanut olla näin suuri vaikutus, kuten tutkimuksessa arvioidaan. Jos näin on, niin toivon, että sama mekanismi toimisi saattohoidon kehittämistyössä.
Hännisen mukaan asennemuokkausta tarvitaan vielä, että ihmisen kuolema ei olisi ylikorostuneesti lääketieteellisesti painottunut.
Lue tutkimus täältä.
Kirjoittanut:
Jaana Ahlblad
Kuva
Nina Kaverinen (Kuvassa dosentti Pekka Louhiala)
Julkaistaan Lääkärilehdessä 18/15.
