Palaverit puheterapeutti Tanja Makkosen kanssa ovat arkipäivää vastuuyksikköesimies, apulaisylilääkäri Suvi Liimataiselle ja neurologian dosentti, osastonylilääkäri Aki Hietaharjulle TAYS:n neurologian poliklinikalla.
– Kyllä puheterapeutit kuuluvat tärkeimpien kumppaneiden joukkoon ainakin meidän yksikössämme, toteaa Suvi Liimatainen.
Kolmikon mukaan viimeinenkin mielikuva puheterapeuteista lasten puhevikojen korjaajina on syytä heittää romukoppaan.
– Puheterapeutit ovat monipuolisia puheen, kielen, kommunikaation apuvälineiden ja nielemisen häiriöiden ammattilaisia. Erityisesti viimeksi mainittu lääkärien kannattaa pitää mielessä, sanoo Aki Hietaharju.
Liimatainen ja Hietaharju kertovat käyttävänsä koko ajan enemmän Tanja Makkosen ja tämän kollegoiden asiantuntemusta jo diagnosointivaiheessa.
– Moni neurologinen sairaus antaa ensimmäiset merkkinsä puheen tai nielemisen vaikeutena. Ei siis kannata jäädä turhaan yksin pähkäilemään tällaisten oireiden äärelle, kun on käytettävissä aiheeseen erikoistunut ammattiryhmä, Aki Hietaharju sanoo.
Myös Tanja Makkonen korostaa, ettei diagnoosin keskeneräisyys estä puheterapeutin puoleen kääntymistä.
– Potilaan afasia- tai nielemisoireita on monesti mahdollista helpottaa, vaikka diagnoosi vielä puuttuisi. Tämä sitä paitsi parantaa elämänlaatua, hän sanoo.
Suvi Liimatainen kertoo huomanneensa potilaiden arvostavan tällaista puheterapeutilta saamaansa käytännön apua ja ohjausta.
Esitä hyviä kysymyksiä
Tanja Makkosen mukaan lääkärin kannattaa esittää puheterapeutille mahdollisimman yksilöityjä kysymyksiä. Näin toisen osaamisesta saa irti parhaan hyödyn.
– Minun työni kannalta tärkeitä ovat niin ikään lääkärin antamat tiedot etenevän sairauden vaiheesta ja lääkityksestä. Itse taas pystyn usein täydentämään kokonaiskuvaa omilla havainnoillani.
Kaikki kolme tähdentävät, että lääkärin ja puheterapeutin kommunikointi pelkästään dokumenttien välityksellä harvoin riittää.
– Sairauskertomuksessa ei millään pysty ottamaan huomioon kaikkia asioita, joilla saattaa olla merkitystä. Eikä ilman suoraa kontaktia voi olla varma, että tieto on ylipäänsä tavoittanut oikean henkilön, Suvi Liimatainen sanoo.
Hänen mukaansa TAYS:n neurologian poliklinikalla yhteistyötä on kehitetty tietoisesti, ja sen ansioista vuoropuhelu on nyt monimuotoista ja tiivistä. Puheterapeutit ovat olennainen osa moniammatillisia tiimejä.
– Lisäksi tarvitaan vapaamuotoisempaa, tilanteen mukaan elävää konsultointiyhteyttä. Aika päivittäiselle keskustelemiselle on vain otettava jostakin - lyhytkin hetki on parempi kuin ei mitään, Tanja Makkonen sanoo.
Palapelin osana
Suvi Liimataisen mielestä lääkärin asenne vaikuttaa siihen, kuinka toimivaksi yhteistyö rakentuu.
– Meidän lääkärien ei onneksi tarvitse tietää ja taitaa yksin kaikkea. Potilaan hyvä hoito on kuin palapelin kokoamista, johon jokainen ammattiryhmä tuo oman osasensa, Liimatainen sanoo.
Myös organisaatioiden rakenteilla ja prosesseilla on merkitystä.
– Huonoin vaihtoehto ovat perinteiset siilot, joissa jokainen ammattiryhmä tekee omia asioitaan, rinnakkain mutta ilman todellista kosketusta toisiinsa. Prosesseista taas olisi karsittava turhat jäykkyydet ja hidasteet. Potilaalle ne näyttäytyvät vain turhana jonotuksena ja pallotteluna eri ammattilaisten välillä.
Eri ammattilaisten näkeminen yhdessä rintamassa voi myös rohkaista ja lohduttaa pelottavassa tilanteessa. Potilas tuntee, että hänen ongelmiinsa todella paneudutaan.
– Näissä asioissa on usein kyse isoista ja monimutkaisista kokonaisuuksista. Siksi on pelkästään hyvä, että sama viesti toistuu monen eri ammattilaisen suunnalta, Tanja Makkonen sanoo.
Suvi Liimatainen lisää, että viestien on tosiaan oltava yhdenmukaisia. Tarvittaessa kannattaa aina varmistaa, mitä toinen on potilaan kanssa puhunut.
– Itse saatan tehdä niin potilaan edessäkin. Sanon, että ei lyödä tätä asiaa lukkoon, ennen kuin olen tarkistanut lääkäriltä, Tanja Makkonen kertoo.
Kolmikon mukaan lääkärin ja puheterapeutin hyvästä yhteistyöstä hyötyy tietysti ennen kaikkea potilas.
– Hän saa oikean avun oikeaan aikaan. Kuntoutusnäkökulma tulee heti mukaan hoitoon, Tanja Makkonen kiteyttää.
Valtaosa julkisella puolella
➤Puheterapeutti on laillistettu terveydenhuollon ammattilainen, joka on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon pääaineenaan logopedia.
➤Suomessa logopediaa voi opiskella pääaineena viidessä yliopistossa: Helsingissä, Oulussa, Tampereella, Turussa ja Åbo Akademissa. Vuosittain opintonsa aloittaa yhteensä noin 80 opiskelijaa.
➤Maassamme toimii noin 1 200 puheterapeuttia, heistä valtaosa kuntien terveyskeskuksissa ja sairaaloissa.
➤Lisäksi puheterapeutteja työskentelee esimerkiksi päiväkodeissa, perheneuvoloissa, erityiskouluissa ja kuntoutuslaitoksissa sekä kehitysvammahuollon toimipisteissä. Yksityisten ammatinharjoittajien määrä on viime vuosina lisääntynyt.
Kirjoittanut:
Mari Vehmanen
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
