Aivojen kuvantamistutkimuksissa on tavallisesti verrattu jotakin psykiatrista häiriötä sairastavien löydöksiä terveiden verrokkien aivokuviin. Tutkimusten seurauksena on syntynyt yleinen käsitys, että useimpiin psykiatrisiin sairauksiin liittyy aivojen harmaan aineen katoa kullekin sairaudelle ominaisissa paikoissa. Kansainvälinen tutkimusryhmä, johon kuuluu tutkijoita Yhdysvalloista, Saksasta, Kiinasta ja Australiasta, pyrki poikkeuksellisen laajassa tutkimushankkeessa selvittämään, onko olemassa psykiatrisille sairauksille yhteisiä aivojen harmaan aineen muutoksia.
Meta-analyysiin otettiin mukaan 193 tutkimusta, joissa oli tutkittu seuraavia sairauksia: skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö, päihderiippuvuus, pakko-oireinen häiriö ja ahdistuneisuushäiriöt (useasta sairaudesta yhdistetty ryhmä). Meta-analyysiin ei otettu tarkkaavaisuushäiriötä, persoonallisuushäiriöitä eikä autismispektrin häiriöitä. Meta-analyysiin otetuissa tutkimuksissa oli mukana 7 381 potilasta ja 8 511 tervettä verrokkia. Lisäksi hankkeessa toteutettiin terveillä vapaaehtoisilla kolme laajaa tutkimusta sen selvittämiseksi, mikä on meta-analyysin mukaan psykiatrisissa häiriöissä todettujen harmaan aineen poikkeamien toiminnallinen merkitys.
Kaikille tutkituille psykiatrisille sairauksille oli yhteistä harmaan aineen kato pihtipoimun etuosan takaosassa (dorsaalinen anteriorinen cingulum, dACC), sekä oikean ja vasemman aivosaaren (insula) etuosassa. Harmaan aineen kato ei ollut yhteydessä sairastumisikään, lääkitykseen tai sairauden kestoon. Skitsofreniasta ja traumaperäisestä stressihäiriöstä aiemmin tehtyjen seurantatutkimusten mukaan aivosaaren ja pihtipoimun etuosan harmaan aineen kato ei altista näille sairauksille, vaan on niiden seurausta. Terveille vapaaehtoisille tehdyissä tutkimuksissa päädyttiin siihen, että nämä alueet ovat yhteydessä uusiin tilanteisiin sopeutumiseen ja toiminnanohjaukseen.
Psykoottisiin oireisiin liittyi harmaan aineen lisääntyminen aivojuoviossa (striatum) ja väheneminen prefrontaalisen kuorikerroksen keskiosissa, talamuksessa ja mantelitumakkeessa (amygdala). Masennus oli yhteydessä harmaan aineen katoon hippokampuksen etuosissa ja mantelitumakkeessa.
Tutkimuksen tulokset sopivat yhteen kliinisen kokemuksen kanssa: sopeutumiskyvyn ja toiminnanohjauksen heikkeneminen on tyypillistä useimmissa psykiatrisissa sairauksissa. Tulokset saattavat avata uusia hoitomahdollisuuksia, sillä esimerkiksi suhteellisen syvällä aivoissa sijaitsevaa aivosaarta kyetään jo nyt aktivoimaan erikoisvalmisteisella magneettistimulaatiolaitteella.
Lue myös: 10 kysymystä aivojen stimulaatiohoidosta
Lähde:_M, Eickhoff SB, Oathes DJ ym. Identification of a common neurobiological substrate for mental illness. JAMA Psychiatry 2015;72:305–15.
Kirjoittanut:
Tero Taiminen
psykiatrian dosentti, osastonylilääkäri
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 20/2015.
