Psykiatrisesta hoitotahdosta jo käytännön kokemuksia

Ihminen voi listata psykiatriseen hoitotahtoon omat rutiininsa ja tapansa, omat rauhoittumisen keinonsa sekä sen, millaisia tahdosta riippumattomia hoitotoimenpiteitä hän ­pitää ­itselleen sopivina

Syksyllä 2011 Lapin sairaanhoitopiirissä lanseeratusta psykiatrisesta hoitotahdosta on jo saatu käytännön kokemuksia. Psykiatrinen hoitotahto on lomake, jonka kuka tahansa voi täyttää siltä varalta, että tarvitsee jonakin päivänä psykiatrista, tahdosta riippumatonta hoitoa.

Psykiatrian klinikan vastaava ylilääkäri Sanna Blanco Sequeiros on hoitanut muutamia kymmeniä potilaita, joilla on ­ollut hoitotahto laadittuna. Lomake on ollut hänen mukaansa ­hyvä kliinisen hoidon väline.

– Hoitavana lääkärinä olen joskus yllättynyt, kuinka paljon potilaan toiveet ovat poikenneet siitä, mitä olin olettanut. Potilas on saattanut esimerkiksi kertoa, että hän haluaa akuutissa vaiheessa reilusti enemmän tahdosta riippumatonta lääkitystä. Tai että hän ei halua hoitajaa vierelleen hankalana hetkenä, vaan on mieluummin yksin. Näitä asioita ei voi tietää, ellei potilas kerro. Psykiatrisessa hoitotahdossa hän voi sen tehdä.

Psykiatrisen hoitotahdon myötä ­ihminen voi vaikuttaa hoitoonsa silloinkin, kun oma arviointikyky ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla.

– Ihminen voi listata psykiatriseen hoitotahtoon omat rutiininsa ja tapansa, omat rauhoittumisen keinonsa sekä sen, millaisia tahdosta riippumattomia hoitotoimenpiteitä hän ­pitää ­itselleen sopivina, kertoo Johanna Leppäniemi, psykiatrisen hoitotahdon ideoija ja LSHP:n psykiatrian tulosalueen ylihoitaja.

Laki menee edelle

Vaikka psykiatrinen hoitotahto ko­koaa yhteen potilaan toiveet, Blanco Sequeiros korostaa, että psykiatrinen tahdosta riippumaton hoito perustuu aina lakiin.

– Hoitotahto ei kumoa lain määräämiä asioita. Jos joku toivoo lepo­side-eristystä sairauden akuuteimmassa vaiheessa, laki sanoo, että ­äärimmäisiin pakkokeinoihin voidaan mennä vain, jos potilas on itselleen tai muille vaarallinen. Kaikkia toiveita emme siis voi toteuttaa. Lääkäri päättää aina viime kädessä hoidosta.

Potilas täyttää hoitotahtolomakkeen usein hoidon loppuvaiheessa omahoitajakeskustelun aikana. Paperiversio jää potilaalle, mutta siitä voi jättää kopion potilasasiakirjoihin. Hoitotahdosta laitetaan merkintä myös potilaskertomusjärjestelmään.

Blanco Sequeiros toivoo, että psy­kiatrisesta hoitotahdosta tulisi käyttökelpoinen arjen työväline valtakunnalliseen käyttöön. LSHP:n lisäksi malli on pilottikäytössä muun muassa HUS:ssa.

– Kun hoitotahdon käytöstä alkaa olla kokemusta, olisi hienoa, jos THL ottaisi vetovastuun psykiatrisen hoitotahtolomakkeen muokkaamisesta ja kehittämisestä. Yhteneväisillä käytännöillä voisimme kerätä tietoa siitä, miten tahdosta riippumaton hoito ­potilaan näkökulmasta toteutuu.

Mia Sivula
toimittaja

Kuva: Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 13–14/13.

Lue lisää jutun aiheesta