Proteiini näyttää olevan uusi ravintotrendi. Voiko runsaasta proteiinin saannista kuitenkin olla haittaa?
Munuaispotilaille annettiin vielä 1980-luvulla tiukkoja proteiinin saannin suosituksia, mutta niistä on luovuttu, koska näyttö niiden hyödystä oli rajallinen ja niitä oli hankala noudattaa.
TAYS:n munuaispoliklinikan osastonylilääkärin Heikki Sahan mukaan munuaishaittojen saaminen proteiinilisistä on harvinaista. Hän ei muista, että terveille ihmisille olisi tullut munuaishaittoja proteiinilisien käytöstä.
– Proteiinilisiä käyttäneet potilaat ovat olleet urheilullisia ihmisiä, jotka ovat lopettaneet lisien käytön tietoa saatuaan. Tällöin tilanne on korjaantunut.
Saha sanoo, että erityisen varovaisia proteiinilisien käytössä pitäisi olla niiden henkilöiden, joilla jo on munuaistauti tai toistuvia virtsakiviä.
– Jos potilaan GFR-arvo on alle 60 ml/min, runsas proteiinin saanti ei ole hyväksi. Potilaille suositellaan, että fosfaatin saantia rajoitetaan kohtuullisesti. Samalla myös proteiinin saanti vähenee. Munuaistautia sairastaville sopiva proteiinin määrä on noin 0,8 g/kg vuorokaudessa.
Proteiinin lähteellä on merkitystä
Ylimääräisestä proteiinin saannista ei ole ainakaan hyötyä, tähdentää ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm Helsingin yliopistosta. Suomalaisilla ei ole osoitettu olevan puutetta proteiinista.
– Suomalaiset saavat proteiinia keskimääräinen 17–18 % energiasta, kun suositus on 10–20 %. Ravitsemussuositukset eivät ole muuttuneet tältä osin.
Fogelholm ei ymmärrä, miksi proteiinivalmisteita mainostetaan kummallisilla väitteillä. Proteiinia esimerkiksi kehotetaan nauttimaan urheilun jälkeen, jotta suorituksesta voi palautua.
– Kaikki urheilijat tarvitsevat myös hiilihydraatteja palautumiseen. Proteiinien syömisvillitys on erikoinen trendi, josta ei voida osoittaa olevan mitään hyötyä. Ilmeisesti tämä suuntaus on karppauksen jälkimaininkia.
Fogelholm korostaa proteiinin lähteen valintaa. Kasviperäiset proteiinit näyttävät olevan hyödyllisiä, lihassa olevat proteiinit taas eivät ole. Maitoproteiinitkin näyttäisivät olevan hyväksi.
– Onneksi päivittäisellä rahkapurkilla ei vielä päästä hälyttävän suuriin proteiinin kokonaissaanteihin, Fogelholm kiteyttää.
Julkaistu Lääkärilehdessä 22/2014 verkkosivuilla.
Kirjoittanut:
Ulla Toikkanen
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
