Monisairas vanhus tulee lääkärin vastaanotolle paksun reseptipinon ja sekalaisten laboratoriotulosten kanssa. Edellisellä vastaanotolla annettu omahoito-ohje on lukematta, paino entisestään noussut, toinenkin polvi särkee. Aikaa potilaalle ehkä 20 minuuttia.
– Ei ole ihme, jos lääkäri turhautuu, selviytymistaisteluksihan se voi mennä. Potilas poistuu uusitut reseptit kassissaan, mutta ei välttämättä täysin tyytyväisenä, sanoo hankeylilääkäri Risto Kuronen Päijät-Hämeestä.
Hän ennustaakin potilaan ilmestyvän muutaman viikon kuluttua polvikivun tai korkean verensokerin takia päivystykseen.
Monisairaat, ”heavy userit”, kuormittavat vastaanottoja ja päivystyksiä, koska heidän ongelmansa eivät tule hoidettua järjestelmässä, joka on rakennettu erikoissairaanhoidossa käytetyn, akuutin hoitomallin mukaiseen episodimaiseen työskentelyyn. Yhtä sairautta hoidetaan kerrallaan, ja seuraavalla kerralla hoidetaan toista.
Potilas ei osallistu lautakunnan päätöksellä
– Monisairaita varten meillä on hoitajien työnkuvaan luotu hoitovastaavan tehtävä. He koordinoivat ja konsultoivat auttaen potilasta luottamaan itseensä ja ammattilaisiin, kertoo ylilääkäri Risto Mäkinen Hämeenlinnan valitsemasta tiestä.
Mäkisen ja Kurosen mielestä aito potilaslähtöisyys on lääketieteen uusi paradigma, jossa väistytään lääkärin ja terveydenhuollon paternalistisesta asenteesta ja annetaan tilaa erilaiselle työkulttuurille.
– Hämeenlinnassa tarvittiin koko joukko pieniä ja isoja uudistuksia alkaen potilastietojärjestelmä Effican strategisesta käytöstä päätyen uudenlaisiin tapoihin korvata vastaanottoja, Risto Mäkinen kertoo.
Muutoksen pohjaksi Mäkinen henkilökuntineen otti analysoitavaksi 200 sattumanvaraista potilasta, jotka olivat käyneet vastaanotoilla yli 10 kertaa vuodessa. Heidän joukossaan arvioitiin potilastietojen perusteella 10 kansansairauden esiintyvyyttä ja löydettiin 70 erilaista tautiyhdistelmää.
– Järjestimme heille terveyskeskukseen ”VIP-loungen” eli hoitovastaavan, joka koordinoi heidän hoitoaan. Heille tehtiin terveys- ja hoitosuunnitelma, jonka toteutumisesta huolehtii hoitaja. Potilas itse määrittelee hoitonsa tavoitteet ja keinot, joilla niihin tavoittelee. Lääkäri tekee omaa lääketieteellistä työtään tässä tiimissä.
Hoitosuunnitelma vähensi käyntejä neljänneksen
Risto Kuronen puolestaan kuvailee Väli-Suomen hanketta, jossa he tekivät otannan potilaista, joille oli tehty moniammatillisesti potilaslähtöinen hoitosuunnitelma. Satakunta heistä oli palveluja paljon käyttäviä eli heillä oli yli 10 käyntiä vuodessa.
Hoitosuunnitelman ansiosta potilaat saattoivat luottaa hoidon jatkuvuuteen. Heillä on määräajoin vastaanotto, jolla on aikaa selvittää kaikki mieltä painavat asiat. Lääkärin luo ei tarvitse lähteä päivystysaikana vain varmistamaan, että pääsee edes jonnekin hoitoon.
Jo seuraavana vuonna heidän palvelujen käyttönsä väheni 20 prosenttia, lääkärikäynnit kokonaisuudessaan 25 prosenttia ja päivystyskäynnit 28 prosenttia.
Sinun sairautesi, sinun valintasi
– Terveyskeskuksemme ovat hyviä hoitamaan infektioita ja vammoja, joiden hoito alkaa ja loppuu. Malli on tuotu erikoissairaanhoidosta. Ongelma vain on se, ettei tämä malli palvele heitä, joilla on muitakin sairauksia kuin keuhkoputkentulehduksia tai ommeltavia haavoja, sanoo professori Pekka Honkanen.
Honkaselle ahaa-elämys koitti vuonna 2009 opintomatkalla Lontooseen, jossa sikäläisen terveydenhuollon järjestäjän, National Health Servicen, edustaja kertoi potilaskeskeisen hoitotavan perustuvan ajatukselle: ”Your way, your disease, your choice” eli "Sinun tiesi, sinun sairautesi, sinun valintasi".
– Näinhän se on periaatteessa aina ollut, että potilas aina lopulta valitsee tiensä, koska kysymys on hänen sairaudestaan. Mutta annammeko potilaalle tietoa ja tukea, jotta hän voisi vapaasti tehdä itselleen parhaat valinnat vai päätämmekö liian usein, mikä on potilaalle parasta?
Pekka Honkanen ei puhu niinkään biomedisiinisen paradigman hylkäämisestä, vaan mieluummin ongelman ja ymmärryksen jakamisen tarpeesta.
– Jos lääkäri menee liian nopeasti tekemään ratkaisun siitä, mikä potilasta vaivaa eikä anna potilaan kertoa sitä itse, ymmärrys potilaan ongelmasta ei tule jaetuksi. Lääkäri voi kertoa, mitkä riskit sisältyvät verenpainelääkkeen hylkäämiseen, mutta ei päättää potilaan puolesta sitä, että sivuvaikutuksista huolimatta potilaan tulee sitä napsia.
Honkanen painottaa, että lääkärillä on syytä olla kuva siitä, mitä sairaus tai sairastumisen riski merkitsevät potilaalle ja mitä vaikutuksia niillä on potilaan arkeen. Se kuva ei kirkastu reseptivuorta kahlatessa, vaan ainoastaan potilasta kuuntelemalla. Silloin se, että potilas pääsee esimerkiksi joka päivä postilaatikolle, on suuri edistysaskel hoitopolulla.
Ulla Järvi
toimittaja
Kuva: Vesa-Matti Väärä
Julkaistu Lääkärilehdessä 47/13.
