Hoitopäätökset yritetään tehdä yhteisymmärryksessä potilaan kanssa, mutta tarkoittaako se aidosti yhteistä, jaettua päätöksentekoa? Kliinisen epidemologian dosentti Kari Tikkisen mukaan ei läheskään aina. Näkemys perustuu Tikkisen johtamaan kansainväliseen tutkimukseen, jossa selvitettiin, miten eturauhassyöpään sairastuneita potilaita tuetaan hoitovalintoja koskevassa päätöksenteossa. Tutkimus on julkaistu CA: A Cancer Journal for Clinicians -tiedelehdessä.
Meta-analyysiin valikoitui 14 satunnaistettua tutkimusta, joissa oli arvioitu päätöksenteon tukien merkitystä paikallista eturauhassyöpää sairastavien potilaiden hoidossa. Tutkimuksista 10 oli tehty Pohjois-Amerikassa, kolme Euroopassa ja yksi Australiassa. Kaikkiaan tutkimuksissa oli mukana 3 377 potilasta. Osallistujien keskimääräinen ikä oli 61–69 vuotta, ja heidän koulutustaustassaan ja osallistumisessaan työelämään oli suurta vaihtelua. Suurin osa eli parisuhteessa.
Tiedon omaksuminen potilaan vastuulla
Yleisin potilaille tarjottu tuki oli kirjallinen informaatio eri hoitovaihtoehdoista. Tietoa tarjottiin myös videoiden, luentojen ja keskustelujen muodossa, ja joissakin tapauksissa tarjolla oli tietokonepohjaisia interaktiivisia sovelluksia päätöksenteon avuksi. Alle puolet tarjotusta tuesta oli jossain määrin räätälöity vastaamaan tukea käyttävän yksittäisen potilaan tiedontarvetta.
Tarjotut ’apuvälineet’ oli tarkoitettu käytettäväksi ennen varsinaista hoitoneuvottelua; käytännössä tiedon omaksuminen ja ymmärtäminen jäi siten pääasiassa potilaan vastuulle.
Tukien käytön vaikutus päätöksenteon vaikeuteen ja potilaiden tyytyväisyyteen sekä tiedon määrään vaihteli eri tutkimuksissa. Tukien käyttö ei näyttänyt lisäävän tai vähentävän mitään yksittäistä hoitovaihtoehtoa, mutta niiden käyttö vähensi tehdyn päätöksen katumista.
Useita hoitovaihtoehtoja
Kun miehellä diagnosoidaan paikallinen eturauhassyöpä, valittavana on yleensä useampia hoitovaihtoehtoja aina tilanteen seurannasta eturauhasen radikaalisädehoitoon tai kirurgiseen poistoon. Kun tehdään iso päätös, esimerkiksi robottiavusteinen eturauhasen poisto, on tärkeää, että potilas ymmärtää mistä on kyse ja sitoutuu päätökseen.
– Ihannetilanne voisi olla se, että potilaalle tarjottaisiin ensin mahdollisimman käyttökelpoisessa muodossa oleva informaatiopaketti, esimerkiksi kirjanen tai interaktiivinen tietokonesovellus, jonka hän voisi käydä läpi yksin, läheistensä tai hoitajan kanssa ennen hoitoneuvottelua. Tämän lisäksi vastaanottotilanteessa olisi käytettävissä tiivis paketti, jonka avulla potilas voisi yhdessä hoitavan lääkärin kanssa vielä käydä tärkeimmät asiat läpi visuaalisesti ja kirjallisesti, Tikkinen sanoo.
Hänen mukaansa potilas sitoutuu päätökseen paremmin, kun hän on itse mukana sitä tekemässä.
– Tämä johtaa myös parempiin hoitotuloksiin, ja lopulta sekä potilas että hoitohenkilökunta ovat tyytyväisempiä, Tikkinen toteaa.
Lähde:
Helsingin yliopisto
Kuva:
Panthermedia
