Nenäpolyypit voivat olla pieniä ja oireettomia, mutta suurimmillaan ne voivat tukkia sieraimet kokonaan ja aiheuttaa useita arkea haittaavia oireita.
Polyypit eivät muutu pahanlaatuisiksi.
Mistä polyypit johtuvat?
Varmaa syytä polyyppitaudille ei tiedetä, aiheuttajia on luultavasti useita.
Tiedetään, että astmaatikoilla, kroonista poskiontelotulehdusta sairastavilla ja allergiaan taipuvaisilla ihmisillä on polyyppeja enemmän kuin muilla.
Myös perinnölliset tekijät, säännöllinen tupakointi ja muut limakalvoja ärsyttävät ulkoiset tekijät saattavat liittyä polyyppien kehittymiseen.
Tauti on yleisempi miehillä kuin naisilla, ja lapsilla se on hyvin harvinainen.
Nenäpolyyppien oireet
Nenäpolyyppien oireet ovat:
- nenän tukkoisuus
- kirkas nuha
- hajuaistin heikentyminen
- päänsärky
Nenäoireet ovat useimmiten molemminpuolisia.
Nenän tukkoisuus vaikuttaa unen laatuun, aiheuttaa päiväväsymystä ja huonontaa elämänlaatua joskus hyvinkin paljon.
Polyyppipotilailla flunssat kestävät yleensä pitkään, ja niihin liittyy usein paksua, pahanhajuista nuhaa ja poskiontelotulehduksia.
Joskus polyyppiin kasvaa varsi ja se ulottuu nenänieluun aiheuttaa kakomista ja ylimääräisen liman kerääntymistä.
Nenäpolyyppien toteaminen
Lääkäri näkee kookkaat, oireita aiheuttavat polyypit katsoessaan nenään otsalampun avulla. Pienet polyypit näkyvät ainoastaan erityisen tähystimen avulla.
Röntgenkuvasta ei ole apua, sillä sen perusteella polyyppeja ei voi erottaa muusta limakalvoturvotuksesta.
Nenäpolyyppien hoito
Nenäpolyyppien ensisijainen hoito on nenään annosteltava kortisoni, jota on saatavana sekä tippoina, suihkeena että jauheena.
Kortisoni hidastaa polyyppien uudelleenkasvua, pienentää niiden kokoa ja vähentää tukkoisuutta, nenän eritystä ja niistämisen tarvetta. Kortisoni ei kuitenkaan paranna polyyppitautia, joten lääkettä joutuu käyttämään pitkään, jopa vuosikymmeniä.
Kortisonien käyttö on turvallista, sillä ne imeytyvät muualle elimistöön vain vähän ja ovat turvallisia pitkäänkin käytettyinä.
Nenään käytettävä kortisoni saattaa aiheuttaa nenäverenvuotoa.
Kortisonia voi käyttää myös tabletteina 1–3 viikkoa kestävinä kuureina. Suun kautta annosteltu kortisoni pienentää polyyppeja tehokkaammin kuin nenään annosteltu ja parantaa usein myös heikentynyttä hajuaistia.
Kortisonikuureja voi käyttää kuitenkin korkeintaan kolmesti vuodessa. Jos potilaalla on diabetes, silmänpainetauti tai mahahaava, kortisonitablettien käyttöä ei suositella.
Jotkut polyyppipotilaat saavat apua polyyppitaudin oireisiin nenähuuhtelukannulla. Suolavesi ei pienennä polyyppien kokoa tai poista niitä, mutta limakalvon puhdistuminen saattaa helpottaa hengitystä ja parantaa oloa.
Jos lääkitys ei pienennä polyyppeja, korva-, nenä- ja kurkkutautilääkäri voi poistaa ne tähystinten avulla tehtävässä leikkauksessa.
Markkinoilla on myös uudentyyppisiä, pistoksena annosteltavia biologisia lääkkeitä. Ne ovat toistaiseksi hyvin kalliita eikä lääkkeistä ole vielä laajaa kokemusta.
Erittäin hankalahoitoista ja aktiivista polyyppitautia sairastavat potilaat ovat saaneet niistä suureen dramaattisen avun.
Nenäpolyyppien ehkäisy
Koska polyyppitaudin syy on toistaiseksi tuntematon, sitä ei voi myöskään ehkäistä.
