MS-tauti (eli multippeliskleroosi) on nuorten aikuisten yleisin vaikeaa vammaisuutta aiheuttava keskushermoston pitkäaikaissairaus. Sairautta luonnehtivat liikkumisvaikeudet, lisääntyvä haitta ja oireiden kirjavuus.
MS-taudin syy on tuntematon, eikä siihen ole parantavaa hoitoa. Siksi keinot oireiden lievittämiseksi, toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja elämänlaadun parantamiseksi ovat tärkeitä MS-tautia sairastaville.
TtM, fysioterapeutti Anders Rombergin väitöstutkimuksessa selvitettiin kuusi kuukautta kestäneen liikuntaharjoitteluohjelman vaikutuksia MS-tautia sairastavien toimintakykyyn. Lisäksi siinä arvioitiin hapenottokyvyn, MS-taudin aikaansaaman haitan ja vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden välisiä yhteyksiä.
Voima- ja kestävyysharjoittelua
Tutkittavat jaettiin satunnaisesti harjoittelu- ja verrokkiryhmiin. Harjoitteluryhmän jäsenet osallistuivat ensiksi kolmen viikon ajan ohjattuun harjoitteluun laitoskuntoutusjaksolla. Tämän jälkeen he jatkoivat harjoittelua kotioloissa 23 viikon ajan kuntoutuksessa saamiensa ohjeiden pohjalta.
Harjoitteluohjelma koostui voima- ja kestävyysharjoittelusta, joskin siinä painotettiin voimaharjoittelua. Verrokkiryhmän jäsenet eivät saaneet minkäänlaista liikuntaneuvontaa tai -ohjausta.
Kummallekin ryhmälle tehtiin tutkimusmittauksia alkutilanteessa ja kuuden kuukauden jälkeen. Ensisijaisena kiinnostuksen kohteena oli harjoittelun vaikutus kävelynopeuteen, jota arvioitiin lyhyellä (7,62 metriä) ja pitkällä (500 metriä) matkalla.
Tämän ohella kartoitettiin harjoitteluvaikutuksia useisiin fyysisen ja henkisen toimintakyvyn osa-alueisiin, MS-taudin aikaansaamaan haittaan ja elämänlaatuun.
Harjoittelu paransi kävelynopeutta
Liikuntaharjoittelu paransi merkittävästi kävelynopeutta sekä lyhyellä että pitkällä matkalla. Lisäksi se kohensi yläraajojen lihaskestävyyttä, lievitti MS-taudin aikaansaamaa haittaa ja vähensi osittain lihasuupumusta.
Harjoittelulla ei ollut merkittäviä haittavaikutuksia, esimerkiksi MS:lle ominaiset pahenemisvaiheet jakautuivat tasaisesti ryhmien kesken tutkimuksen kuluessa.
Maksimaalinen hapenottokyky todettiin alhaiseksi jo varhaisessa MS:n vaiheessa. Keskeiseksi alentunutta hapenottokykyä ennustavaksi tekijäksi osoittautui sairauden aikaansaama neurologinen haitta.
Liikuntaharjoittelu turvallista MS-tautia sairastaville
Liikuntatutkimus MS-taudissa on viime vuosina lisääntynyt niin laadullisesti kuin määrällisestikin. Tämän myötä vanhakantaiset käsitykset liikunnan mahdollisista haittavaikutuksista MS-tautia sairastavilla ovat kumoutuneet.
Tuore väitöstutkimus antaa tutkimusnäyttöä pitkäkestoisen liikuntaharjoittelun suotuisista vaikutuksista MS-tautia sairastavien fyysisen toimintakyvyn osa-alueisiin. Edelleen tutkimus osoittaa, että liikuntaharjoittelu MS-taudissa on turvallista, eikä sillä ole haittavaikutuksia sairauden luonnolliseen kulkuun tai oireisiin.
Liikunta on MS-taudissa tärkeä itsehoidon keino, joka tukee lääkehoidoista saatavaa hyötyä ylläpitämällä liikunta- ja toimintakykyä. Väitöstutkimuksen pohjalta liikuntaharjoittelua voidaan hyvin perustein suositella henkilöille, joilla on lievä tai keskivaikea MS-taudin aiheuttama haitta.
Tulokset korostavat, että on tärkeää kannustaa MS-tautia sairastavia liikunnallisesti aktiivisiksi jo sairauden varhaisvaiheista lähtien.
TtM, fysioterapeutti Anders Rombergin työterveyden alaan kuuluva väitöskirja Effects of Exercise Training on Functioning in Persons with Multiple Sclerosis (Liikuntaharjoittelun vaikutukset MS-tautia sairastavien toimintakykyyn) tarkastetaan 21.9.2013 Tampereen yliopistossa.
Kuva: Panthermedia
Lisää aiheesta:
MS-tautia sairastava nuori on huomioitava kokonaisuutena
