Pikkulasten epäillyt myrkytystapaturmat ovat yleisiä. Vaikka myrkytysepäilyjen esiintymisestä kotona ei ole luotettavia esiintyvyyslukuja, jonkinlaisen kuvan saa Myrkytystietokeskusten puhelutilastoista.
Myrkytystietokeskuksen tulee vuosittain vajaat 40 000 puhelinkyselyä, joista noin 80 prosenttia on ns. myrkytyskyselyjä, jotka koskevat epäiltyä tai todettua myrkytystä. Pikkulapsia koskevat myrkytyskyselyt ovat Myrkytystietokeskuksen yli 50-vuotisen toiminnan aikana aina kattaneet yli puolet kyselyistä.
Lasten vakavat myrkytykset ovat vähentyneet. Vielä 1960-luvun alussa Suomessa kuoli parikymmentä lasta vuodessa tapaturmaiseen myrkytykseen. Seuraavien 20 vuoden aikana alle viisivuotiaiden lasten tapaturmainen myrkytyskuolleisuus putosi käytännössä nollaan. Vuoden 1980 jälkeen kuolemia on ollut vähemmän kuin yksi kymmenessä vuodessa.
Vuosina 1982–2002 kuoli kaksi alle 4-vuotiasta tahalliseen myrkytykseen perhesurman yhteydessä.
Tampereella kuoli 2-vuotias poika vuonna 2003 juotuaan grillin sytytysnestettä. Hän oli kahteenkymmeneen vuoteen ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen Suomessa tapaturmaisesti myrkytykseen kuollut alle 5-vuotias, kun häkämyrkytyksiä ei oteta huomioon.
Oraalinen kehitysvaihe lisää myrkytyksen riskiä
Lapset vievät suuhunsa lähes kaiken mahdollisen saatavilla olevan ollessaan 0,5–1,5-vuotiaita. Tätä aikaa sanotaan oraaliseksi kehitysvaiheeksi. Lapsen tarkoituksena ei ensisijaisesti ole syöminen vaan tutustuminen. Useimmiten lapsi pureskelee aikansa esinettä ja poistaa sen sitten suustaan.
Pikkulasten myrkytyksiä syntyy toki muillakin mekanismeilla, jolloin myrkytysriski yleensä on suurempi. Vanhempi lapsi saattaa kotileikissä syöttää lääkettä nuoremmalleen, ja huolehtia että lääke tulee niellyksi, kuten on kotona nähnyt tehtävän.
Myös lääkitysvirheet ja lapsen tarkoituksellinen myrkyttäminen ovat mahdollisia.
Lapsi altistuu yleisimmin kotiympäristön aineille ja kemikaaleille.
1. Lääkkeet ja huumeet
Myrkytystietokeskukseen soitetaan eniten lääkkeiden takia. Pikkulasten lääkekyselyjen osuus (24 %) on kuitenkin pienempi kuin vanhempien lasten (6–16 v; 48 %).
Pikkulapsi altistuu useimmiten kivun ja kuumeen hoitoon tarkoitetulle käsikauppa- tai reseptilääkkeelle. Myrkytysmekanismista johtuen lapsen kotiympäristössä nielemä lääkeannos jää yleensä vähäiseksi. Jos kysymys on vielä lapselle tarkoitetusta käsikauppalääkkeestä, jää tapaturmaisesti nautittu ylimääräinen annos useimmiten vaarattomaksi.
Vaikkakin myrkytyskyselytilastoja johtava parasetamoli voikin olla vaarallinen myrkytysten aiheuttaja, kotona sattuneesta myrkytystapaturmasta johtuvia vakavia lasten parasetamolimyrkytyksiä ei ole juuri kuvattu Suomessa.
Tärkeää olisi muistaa pitää kaikki lääkkeet lapsen ulottumattomissa. Aikuisten lääkkeistä löytyy valmisteita, joissa hyvinkin pieni määrä voi aiheuttaa vakavan tai jopa hengenvaarallisen myrkytyksen pienelle lapselle, vaarallisimpina suuret vahvuudet. Monet niistä ovat yleisesti käytettyjä, mutta kaikkia ei välttämättä mielletä vaaralliseksi.
Tällainen lääke on esimerkiksi kamferia.
Sairaalahoitoon johtaneissa myrkytyksissä lääkkeet ovat selvästi suurin aiheuttajaryhmä. Yli puolet HYKS Lastenklinikan ensiapupoliklinikalla vuosina 2010–2014 hoidetuista 266:sta alle 6-vuotiaasta myrkytyspotilaasta joutui sairaalahoitoon lääkkeen annosteluvirheen takia. Huumemyrkytyksissä lapsi oli useimmiten löytänyt huumeen lattialta tai muusta paikasta, johon oli päässyt käsiksi. Kaikkiaan näitä pikkulasten sairaalahoitoon johtaneita myrkytyksiä oli harvakseltaan: viiden vuoden jaksolla keskimäärin kerran viikossa.
2. Kodin kemikaalit
Astianpesu- ja pyykinpesuaineet ovat lääkkeiden lisäksi pitkään johtaneet aineryhmäkohtaisia puhelutilastoja. Kodin kemikaalit ovat nykyään paljon turvallisempia kuin ennen, mutta vaarallisiakin löytyy, kuten syövyttävät aineet, petrolituotteet ja liuottimet, joihin kuuluu myös grillin sytytysneste. Näitä aineita pitäisikin säilyttää lapsen ulottumattomissa.
3. Kasvit ja eläinten pistot
Huone- ja pihakasveista tulee runsaasti puhelinkyselyjä, joista noin 20 prosenttia koskee myrkyttömiä kasveja. Soittoja tulee myös liittyen eläinten pistoihin ja puremiin – tavallisimmin kyynpuremiin ja ampiaisenpistoihin.
Ensiapuohjeet myrkytyksen varalle
Pikkulapsen myrkytyksen hoito aloitetaan selvittämällä, mitä lapsi on pistänyt suuhunsa, nielikö lapsi ainetta, kuinka paljon ja kuinka myrkyllistä aine on. Ongelmia tuottaa usein se, että Myrkytystietokeskukseen soittanut aikuinen ei tiedä, mistä aineesta on kysymys. Lapsi on saattanut maistaa tuntematonta sientä, löytänyt lattialta yksittäisen lääkkeen tai pahimmillaan juonut astiasta, jossa ei ole merkintöjä sisällöstä.
Ohessa Myrkytystietokeskuksen ensiapuohjeet myrkytyksen varalle.
1. Poista potilas vaarasta.
2. Jos potilaalla on tai kehittyy voimakkaita oireita, soita 112.
3. Varmista hengityksen ja verenkierron riittävyys ja ryhdy tarvittaessa elvytystoimenpiteisiin.
4. Selvitä mistä aineesta on kysymys.
5. Selvitä annos.
6. Soita Myrkytystietokeskukseen riskin arviointia varten. Puhelinneuvonta palvelee 24/7 numerosta 09-471 977 tai 09-4711 (vaihde).
7. Estä myrkyllisen aineen imeytyminen:
– Huuhtele vedellä, jos ainetta on mennyt silmään tai iholle
– Siirrä potilas raittiiseen ilmaan, jos ainetta on hengitetty
– Älä okseta
– Anna lääkehiiltä, jos tilanne vaatii
Milloin annetaan lääkehiiltä?
Myrkytyksen varhainen toteaminen luo hyvät edellytykset myrkyn imeytymistä estäville toimenpiteille. Jos lapsi on varmasti tai hyvin todennäköisesti niellyt myrkyllistä ainetta, jota lääkehiili sitoo, annetaan lääkehiiltä suun kautta.
Vanhemman on hyvä ymmärtää, että lääkehiili ei kykene sitomaan kaikkia aineita, kuten alkoholeja, rautaa, litiumia, fluoria eikä syanideja, eikä sitä tule antaa syövyttävien aineiden (hapot ja emäkset) aiheuttamissa myrkytyksissä. Lääkehiilen käyttö vain varmuuden vuoksi ei myöskään kannata. Terveydenhuollon henkilökunnan kanssa pitää pohtia, pitääkö lääkehiiltä ottaa. He myös neuvovat kuinka paljon lääkehiiltä annetaan.
Koko lääkehiiliannos syötetään yleensä kerralla johonkin hyvän makuiseen sekoitettuna (mehu, jäätelö, hillo, jogurtti, hedelmäsose tms.). Määrän tulee olla niin pieni, että lapsi jaksaa syödä kaiken.
Lääkehiili on tehokkainta, jos se annetaan nopeasti, mieluiten 5–30 minuutin, ja viimeistään tunnin kuluessa altistuksesta. Pikkulasten kotona tulisi aina olla varalla lääkehiilirakeita nopeaa hoidon aloitusta varten, mikä säästää ainakin puoli tuntia kallista aikaa tositilanteessa.
Oksettaminen ja mahahuuhtelu vain erityistilanteissa
Mahan tyhjentäminen oksettamalla tai mahahuuhtelulla ei kuulu enää myrkytysten rutiinihoitoon, päinvastoin nyt keskustellaan siitä, pitäisikö tyhjentämisestä kokonaan luopua.
Mahan tyhjennys oksettamalla ipecac-siirapilla saattaa kuitenkin olla ainoa keino yrittää estää imeytymistä tietyissä erikoistilanteissa. Tällainen tilanne saattaisi olla ensiapuun tullut pikkulapsi syötyään kourallisen aikuisten hitaasti imeytyviä rautatabletteja, joiden olemassaolo on varmistettu vatsan natiivikuvalla.
Koska lääkehiili ei sido rautaa, ja lapsen mahahuuhteluun tarvittavan letkun läpimitta on liian kapea tableteille, ovat vaihtoehdot vähissä. Jäljelle jäävät vastalääkkeen antaminen imeytyneen raudan sitomiseksi tai sittenkin oksetuksen yrittäminen ipecac-siirapilla – mikäli sitä on saatavilla (erityislupavalmiste).
Tuotesuunnittelussa pitäisi muistaa myrkytyksen vaara
Sokeripäällysteiset karamellipastillin näköiset lääkkeet aiheuttivat 1950–1960-luvuilla vuosittain useita lasten myrkytyskuolemia. Yhteinen muistimme on sen unohtanut, ja lääkeviranomaiset ovat päästäneet markkinoille uusia hyvänmakuisia lasten ja aikuisten lääkevalmisteita. Hyvänmakuisen valmisteen markkinoille tulo ja myyntimenestys näkyvät Myrkytystietokeskuksen vastaanottamien parasetamolikyselyjen tilastoissa.
Makuaineita lisätään myös yllättäviin tuotteisiin, kuten huumeisiin ja sähkötupakan konsentroituihin nikotiiniliuoksiin myynnin kasvattamiseksi, mutta samalla myös myrkytysriski kasvaa.
Pikkulasten myrkytysten kannalta haitallisia ovat myös muun muassa houkuttelevan väriset lamppuöljyt, jotka juotuna helposti joutuvat hengitysteihin ja pehmeät pesuainekapselit, joiden sisältämä neste on ärsyttävää ja voi aiheuttaa muun muassa silmävaurioita.
Globaalissa maailmassa aiempaa suuremman riskin muodostavat myös lääkkeiden ja elintarvikkeiden tuoteväärennökset ja tullimuodollisuuksien sekä niihin liittyvien tuoteturvallisuustarkastusten väheneminen.
Myrkytysten ehkäisy
Vakavien myrkytysten ja pikkulasten tapaturmaisten myrkytyskuolemien harvinaisuus tänä päivänä on loistava esimerkki myrkytysten ehkäisytyöstä. Pikkulasten myrkytystapaturmien syntymekanismi kuitenkin on ja pysyy, joten edelleen pätee vanha ohje: Säilytä vaaralliset aineet ja kaikki lääkkeet lapsen ulottumattomissa.
Ohje on syytä muistaa myös mökillä, isovanhempien ja tuttavien luona. Isoäidin käsilaukusta tai kyläpaikan lääkekaapista löytyvät lääkkeet voivat olla pikkulapselle vaarallisia.
Vanhemman on hyvä tietää, että myrkytystapauksista tehdään usein lastensuojeluilmoitus, vaikka kyseessä olisikin tapaturma.
Yleisiä myrkytysten ensiapuohjeita, yksityiskohtainen kotiympäristön myrkyttömien ja myrkyllisten aineiden, sekä kasvien ja sienten luettelo löytyy Myrkytystietokeskuksen nettisivuilta. Puhelinneuvonta palvelee 24/7 numerosta 09-471 977 tai 09-4711 (vaihde).
Perustuu Lääkärilehdessä 49/15 julkaistuun katsaukseen Pikkulasten myrkytykset ja niiden hoito.
Kirjoittanut:
Pirjo Tynjälä
LKT, lastentautien ja lastenreumatologian erikoislääkäri
Myrkytystietokeskus,
HYKS Akuutti
Eero Rahiala
LL, lastentautien erikoislääkäri
Lastenklinikka HYKS Lasten ja nuorten sairaudet
Kalle Hoppu
professori, ylilääkäri
Myrkytystietokeskus
HYKS Akuutti
Muokannut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
