Pienillä synnytyssairaaloilla on STM:n selvityksen mukaan vaikeuksia täyttää päivystysasetuksen vaatimuksia, jotka liittyvät vuosittaisten synnytysten määrään, riittävään henkilöstöön, laitteisiin ja tiloihin.
Selvitys linjaa, etteivät pienet synnytyssairaalat takaa parempaa hoitoa tai enempää asiakastyytyväisyyttä kuin isot toimintayksiköt. Näin on siitäkin huolimatta, että pienissä sairaaloissa synnyttävät niin sanotun matalan riskin synnyttäjät. Korkean riskin synnyttäjät synnyttävät lapsensa yleensä yliopistosairaaloissa.
Selvityshenkilön, TAYS:n lasten ja naisten toimialueen johtajan Kari Niemisen mukaan vaatimus kyvystä välittömiin hätäkeisarinleikkauksiin on perusteltu. Tilastojen mukaan hätäleikkauksiin joudutaan yhtä usein pienissä ja suurissa synnytysyksiköissä, vaikka riskisynnytykset on keskitetty suuriin sairaaloihin.
Selvitys korostaa, ettei riittävää ja osaavaa henkilökuntaa ole saatavilla koko maassa, jotta nykyinen synnytyssairaalaverkosto voitaisiin säilyttää. Erityisesti lastenlääkäreitä on liian vähän. Riittävän lastenlääkäripäivystyksen lisäksi pienillä yksiköillä on ongelmia, jotka liittyvät huonokuntoisen vastasyntyneen hyvään hoitoon. Tarvittaisiin tiloja, välineitä ja osaavaa avustavaa henkilökuntaa. Huonokuntoisia lapsia syntyy myös pienissä sairaaloissa, vaikka riskisynnytykset on keskitetty.
Yksikön pitäisi hoitaa vuodessa vähintään 2 000 synnytystä, mutta tämä ei ole käytännössä mahdollista Suomen harvan asutuksen vuoksi.
Selvitys toteaa, että pienten synnytyssairaaloiden lopettaminen Suomessa ei merkittävästi lisäisi matkalla sairaalaan synnyttävien määrää.
THL on eri linjoilla
THL:n tutkimusprofessori Mika Gissler mainitsee, että STM:n selvitys perustuu vanhoihin tilastoihin.
– THL:n uusia tilastoja ei otettu selvityksessä huomioon. Vanhojen tilastojen mukaan pienissä sairaaloissa oli selvästi suurempi kuolleisuus hätäsektion yhteydessä kuin suurissa sairaaloissa. Tuoreimmat tilastot vuosilta 2012–2014 osoittavat, ettei sellaista ylimääräistä riskiä ole, Gissler huomauttaa.
Hän toteaa, että pienemmissä, alle 1 000 synnytystä vuodessa hoitavissa sairaaloissa on korkeampi sektioprosentti kuin keskisuurissa sairaaloissa.
– Sektioprosentti on ainoa asia, josta voi antaa kritiikkiä – onhan pienemmissä sairaaloissa valikoituneita potilaita. Hätäsektioita on yhtä paljon kaikenkokoisissa sairaaloissa. Tämä on luonnollista, koska hätätilanteita tulee terveillekin naisille.
Gisslerin mukaan matkasynnytysten määrä on kasvanut vuosina 2013 ja 2014. Hänen mielestään keskittämisen jatkaminen ei ainakaan paranna ongelmaa.
– Pienten yksiköiden säilyttäminenkään ei ratkaise pulmaa. Monet keinot on otettava käyttöön, jotta saataisiin sairaalan ulkopuolisten synnytysten ja matkasynnytysten määrät laskemaan.
Länsi-Pohjan keskussairaalassa ikävät tunnelmat
Porvoon sairaala sai poikkeusluvan jatkaa synnytyksiä vuoden 2016 loppuun. Länsi-Pohjan, Kainuun ja Mikkelin keskussairaalat saivat nämä luvat 1.6.2017 asti ja Salon aluesairaala sai luvan 30.6.2017 saakka.
– Kyllä tämä ikävältä tuntuu. STM haluaa säästöjä hakemalla laadullisia erovaisuuksia. Ei pidä paikkaansa, että pienet sairaalat olisivat turvattomampia, kertoo ylilääkäri Eila Knuuti Länsi-Pohjan keskussairaalan naistentautien ja synnytysten osastolta.
Hänen mukaansa tyytyväisyys pieneen klinikkaan on tullut kiitoksin esiin keskusteluissa.
– Monet sanovat, että ero pienten hyväksi on selkeä. Ei ole ruuhkaa, puudutukset ehtii saada.
Kemi-Tornion alueella on 65 000 asukasta. Knuutin mielestä ei ole kohtuullista, että ihmiset joutuisivat hakemaan erikoissairaanhoitoa 120 kilometrin päästä Oulusta.
– Se merkitsisi paluuta 1950-luvulle. Tämäkö olisi lähihoitoa? Alueemme tarvitsee erikoissairaanhoidosta synnytysten lisäksi infarktien liuotukset, aivoatakkien hoidot ja kaiken muun.
Lue myös:
Videot korvaavat Hyksin synnytyssairaaloiden tutustumiskäynnit
Suomi ottaa imetysoppia maailmalta
Kirjoittanut:
Ulla Toikkanen
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
