Syövän hoitotulokset vaihtelevat paljon sellaisissakin maissa, joissa korkeatasoinen terveydenhuolto on kaikkien ulottuvilla. Tähän vaikuttavat mm. diagnostiset ja hoidon käynnistymiseen liittyvät viiveet.
Syöpä kasvaa ja kehittää mutaatiopotentiaaliaan koko ajan. Kasvaimen luonne ratkaisee, onko hoidon käynnistämisellä kiire. Viive voi johtaa raskaampiin hoitoihin ja lyhempään elinaikaan. Sen henkinenkin hinta on varma, sillä pettymys omaan tai lääkärien toimintaan ei unohdu helposti: Kuolenko siksi, etten mennyt aikaisemmin? Miksen vaatinut tutkimuksia? Miksei otettu vakavasti? Luottamuksen puute on hankala lähtökohta tuleville hoidoille.
Suomessa on kiinnitetty erityisesti huomiota jonoista johtuviin viiveisiin. Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän raportissa määriteltiin vuonna 2010 syövän diagnosointia ja hoidon aloitusta koskevat enimmäisajat. Seurannassa on todettu, että suositukset eivät läheskään aina toteudu.
Vähemmän on kiinnitetty huomiota siihen, miksi potilas ei lähde ajoissa lääkäriin tai miksi jatkotutkimuksiin päädytään hitaasti ensikäynnin jälkeen. Molemmat ovat yleisiä hoidon lykkääntymisen syitä. Potilaslähtöiset syyt voivat olla sosioekonomisia tai esimerkiksi häpeään ja stigmaan liittyviä. Myös sukuhistoria tai potilaan yleinen terveyskäyttäytyminen vaikuttavat. Usein potilaat kertovat, että samanaikainen kuormittava elämäntilanne, kuten toisen perheenjäsenen sairaus, saa unohtamaan omat oireet. Aina potilaslähtöinen syy ei ole erotettavissa terveydenhuollon toiminnasta. Kynnys lähteä tutkimuksiin nousee, jos lääkäriin on vaikea päästä. Monikansallisissa tutkimuksissa ihmiset ovat vastanneet, että ”en halua vaivata kiireisiä lääkäreitä” tai ”sinne on niin vaikea päästä hoitajan tiukan seulan vuoksi”. Perusterveydenhuolto, jonne potilas tuntee itsensä tervetulleeksi, on avainasemassa.
Tuoreessa eurooppalaisessa tutkimuksessa todettiin keuhko- ja suolistosyöpäpotilaiden käyneen useita kertoja lääkärissä ennen lähetettä erikoissairaanhoitoon. Tämä ei sinänsä ole yllättävää, sillä usein syövän oireet ovat epäspesifisiä. Toiset lääkärit lähettivät potilaita jatkotutkimuksiin herkemmin kuin toiset. Usein lähettämisherkkyys on yhteydessä siihen, kuinka helposti tutkimuksia on saatavissa ja minkälainen kynnys erikoissairaanhoitoon on. Huolestuttavaa oli, että monet potilaat jäivät vastaanoton jälkeen epätietoisiksi siitä, minkälaisten oireiden vuoksi olisi hyväksyttävää palata asiaan. Potilas saattoi elää pitkään epävarmuudessa ja miettiä, olisiko hyödyllisiä lisätutkimuksia olemassa. Erityisen vaarallisia voivat olla väärät negatiiviset tulokset, joihin potilas luottaa tietämättä, että tutkimus on epäherkkä. Lukuisat ovat ne rintasyövät, jotka on diagnosoitu myöhään väärän negatiivisen mammografiatuloksen vuoksi.
Diagnostisia viiveitä voidaan lyhentää ja hoitotuloksia parantaa lisäämällä ihmisten oiretietoisuutta. Se on kuitenkin hyödyllistä vain silloin, kun lääkäriin ja tarvittaviin jatkotutkimuksiin pääsee sujuvasti. Jokaista epämääräisesti oireilevaa potilasta ei voi lähettää erikoissairaanhoitoon, mutta aina kun lääkäri ajattelee, että oire saattaisi liittyä vakavampaan sairauteen, kannattaa laatia selkeä suunnitelma jatkosta. Potilaan kanssa tulee sopia ja kirjata, millä oireilla ja milloin tarvitaan uusi käynti. Muutaman kuukauden viive voi maksaa paljon, myös inhimillisesti.
Päivi Hietanen
onkologian dosentti, psykoterapeutti
Kirjoitus on julkaistu Lääkärilehdessä 23/2018.
