Peritty pituus suojaa sepelvaltimotaudilta

Näyttää siltä, että pituuskasvulla ja sepelvaltimotautiin sairastumisella on yhteisiä biologisia taustatekijöitä eivätkä erilaiset ympäristötekijät ja elämäntavat selitä tätä epidemiologista yhteyttä.

Useat epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että pituudella on käänteinen yhteys sepelvaltimotautiin sairastumiseen ja taudin riskitekijöihin. Nyt laaja tutkimuskonsortio, jossa on mukana vahva suomalaisedustus, osoittaa, että kyse on geeneistä: perinnöllisesti lyhytkasvuiset ihmiset sairastuvat hieman todennäköisemmin sepelvaltimotautiin kuin pitkät.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 180:tä pituuteen liittyvää geenivarianttia noin 65 000:lla sepelvaltimotautia sairastavalla henkilöllä ja 128 000 henkilön verrokkiryhmällä. Yksilöllistä geenitietoa oli käytössä yli 18 000 henkilöltä tarkempaan sepelvaltimotautiyhteyden analyysiin.

Sepelvaltimotautiin sairastumisen vaara kasvoi 13,5 % jokaista geneettisesti määräytynyttä pituuden 6,5 cm:n lyhentymistä kohden. Pituutta lisäävien geenivarianttien kertymä vaikutti merkittävästi sairastumisriskiin. Geenien vaikutus LDL-kolesteroliin ja triglyserideihin selitti vain 30 % sairastumisriskistä. Naisilla pituusgeenien yhteys sepelvaltimotautiin sairastumiseen ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Sepelvaltimotaudin geneettinen tausta on ilmeisen monisäikeinen. Näyttää siltä, että pituuskasvulla ja sepelvaltimotautiin sairastumisella on yhteisiä biologisia taustatekijöitä eivätkä erilaiset ympäristötekijät ja elämäntavat selitä tätä epidemiologista yhteyttä.

Lähde:
Nelson CP, Hamby SE, Saleheen D ym. Genetically determined height and coronary artery disease. N Engl J Med 2015;372:1608–18.

Kirjoittanut:
Juhani Airaksinen
professori

Kuva:
Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 20/15.