Penisilliiniallergian leima potilailla on yleinen. Karkeasti 10 % potilaista ilmoittaa allergiasta. Todellisia yliherkkyyspotilaita on sekä kotoisen että kansainvälisen arvion mukaan heistä tuskin yksi kymmenestä. Siitä huolimatta leima useimmiten sulkee pois hoidon penisilliinillä tai muilla beetalaktaameilla ja johtaa laajakirjoisten mikrobilääkkeiden valintaan. Brittitutkimus osoittaa, että seuraukset voivat olla potilaille hankalat.
Britannian avohoitopotilaista pidetään rekisteriä, josta muiden potilastietojen ohella käy ilmi myös lääkeyliherkkyys. Tästä tiedostosta kerättiin vuosilta 1991–2015 lähes 65 000 penisilliinille allergista potilasta, joita oli useimmiten hoidettu muilla kuin beetalaktaamiantibiooteilla. Heistä jokaiselle valittiin neljä penisilliinillä hoidettua verrokkia, yhteensä noin 240 000.
Keskimäärin kuuden vuoden seurannan aikana varmistettiin mikrobiologisesti 1 400 MRSA- ja 1 800 C. difficile -tapausta. MRSA:n riski oli penisilliinille allergisilla noin 70 % suurempi ja C. difficilen riski 26 % suurempi kuin verrokkiryhmässä. Penisilliinin sijasta käytettiin tavallisimmin makrolideja, klindamysiiniä, fluorokinoloneja, tetrasykliinejä ja sulfaa, tässä järjestyksessä.
Tutkijat suosittelevat penisilliiniallergian tehokkaampaa todentamista laajakirjoisten mikrobilääkkeiden käytön järkeistämiseksi. Heidän mukaansa vain 0,1 % näistä allergisiksi leimatuista potilaista vahvistetaan testein todella allergisiksi. Ihokoe ja sitä seuraava mahdollinen altistuskoe ovat heidän mukaansa nopea ja kohtuullisen taloudellinenkin tapa sulkea pois väärät allergialeimat.
Blumenthl KG, Lu N, Zhang Y ym. Risk of meticillin resistant Staphylococcus aureus and Clostridium difficile in patients with a documented penicillin allergy: population based matched cohort study. BMJ 2018;361:k2400. doi: 10.1136/bmj.k2400.
kirjoittaja: Heikki Arvilommi
Julkaistu Lääkärilehdessä 43/2018.
