Paskat geenit? — kevään kirjauutuus on tietopaketti lihavuudesta

Paskat geenit? – Uutta tietoa ylipainon syistä ja sen hoidosta Emilia Huvinen. Minerva Kustannus 2024. Sivuja 265.

Paskat Geenit? — Uutta tietoa ylipainon syistä ja sen hoidosta kuuluu kevään tietokirjauutuuksiin. Lihavuudesta kirjoitetaan paljon, mutta suuri yleisö on ollut median pistemäisten artikkelien, haastattelujen ja nostojen varassa. Monella lääkärilläkin on tiedoissa päivitettävää. Tietokirjalle aiheesta on siis kysyntää.

Kieliasultaan helppolukuisessa kirjassa käydään läpi lihavuuden patofysiologiaa, geneettistä taustaa ja hoitoja elämäntavoista lääkkeisiin ja aina lihavuusleikkaukseen asti. Apuna ovat kansantajuiset vertauskuvat ja potilasesimerkit.

Osa esitetyistä tutkimuksista ja ratkaisuista tosin perustuu melko lyhytaikaisen tai vähäisen näyttöön. Esimerkiksi pätkäpaastosta todetaan, että pitkäaikaista näyttöä hyödyistä ei ole, mutta lukijalle jää kuitenkin vaikutelma kokeilemisen arvoisesta ratkaisusta.

Moni lihavuutta sairastava on saanut terveydenhuollossa osakseen vähättelyä ja nöyryyttävää suhtautumista. Siksi teoksen suurin ansio on juuri lihavuusstigman vähentämisessä. Tähän viittaa kirjan nimikin.

Geneettisen alttiuden esittämisessä on silti epätarkkuuksia. Kirja esittää, että 75 %:lla lihavuuden taustalla on geneettinen alttius. Tuo luku kuvaa heritabiliteettia, eli sitä että geenit selittävät tietyn osuuden BMI:n vaihtelusta yksilöiden välillä. Tämä on eri asia kuin geneettinen alttius.

Emilia Huvinen on naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri sekä lääketieteen tohtori, jonka erityisosaamista on painonhallinta. Hän toimii Suomen lihavuustutkijat ry:n hallituksessa ja osallistuu mediassa keskusteluun lihavuudesta ja kehorauhasta.

Lihavan potilaan kohtaaminen vastaanotolla on usein tasapainottelua syyllisyystaakan keventämisen ja elämätapamuutoksiin ohjaamisen välillä. Korjattavat ”huonot” tavat kun ovat pitkälti biologisia automaatioita.

Kirjakin tasapainoilee näiden kahden navan välillä, mutta lipsahtaa melko paljon elämäntapamuutoksen painottamisen puolelle. Lääke- ja leikkaushoitoa tuodaan esiin yllättävänkin vähän, jolloin vaikutelmaksi voi jäädä, ettei suurin osa näitä tarvitsisi, vaikka todellisuus näyttää toiselta.

Kirja soveltuu osittain ja tietyin varauksin tietopaketiksi maallikoille. Nykyiselläänkin se onnistunee poistamaan monilta sairauteen liittyvää häpeää. Se ei ole vähäinen ansio tietokirjalle.

Kirja-arvostelu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivulla.