Paikallinen pumppaustoiminnan lama voi korjaantua, kun tiukan sepelvaltimoahtauman aiheuttama sydänlihasiskemia korjataan pallolaajennuksella tai ohitusleikkauksella. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että pallolaajennuksella ei voida parantaa pumppaustoimintaa tai ennustetta kroonisessa iskeemisessä kardiomyopatiassa.
Brittikardiologit satunnaistivat pallolaajennushoitoon tai pelkkään optimaaliseen lääkehoitoon yhteensä 700 vajaatoimintapotilasta (keski-ikä 70 v), joilla oli monen suonen sepelvaltimotauti ja merkittävästi huonontunut sydämen pumppaustoiminta (ejektiofraktio alle 35 %). Puolet potilaista oli sairastanut sydäninfarktin, mutta heillä oli elinkelpoista sydänlihasta arpialueen lisäksi.
Pallolaajennus ei vähentänyt kuolemia ja vajaatoiminnan sairaalahoitojaksoja (37,2 % vs. 38,0 %) tai sydänkuolemia (21,9 % vs. 24,9 %) keskimäärin 3,4 vuoden seurannassa. Se ei korjannut ejektiofraktiotakaan pelkkään lääkehoitoon verrattuna.
Elämänlaatu oli parempi pallolaajennusryhmässä ensimmäisen vuoden ajan, mutta ero tasoittui myöhemmässä seurannassa. Pallolaajennuksia tehtiin seurannan aikana lääkehoitoryhmässä vain 10 %:lle.
Vajaatoimintapotilaan kroonisen sepelvaltimotaudin profylaktinen pallolaajennushoito ei siis näytä tarjoavan merkittävää lisähyötyä optimaaliseen lääkehoitoon verrattuna. Aiemmin ohitusleikkaustutkimuksessa saatiin samanlaiset tulokset viiden vuoden seurannassa, pitkässä seurannassa leikkausryhmän ennuste oli hieman parempi. Revaskularisaatiota tarvitaan vajaatoimintapotilaan hoidossa luonnollisesti silloin, kun potilaalla ilmenee rasitusrintakipuja tai sepelvaltimotautikohtaus.
Perera D, Clayton T, O'Kane PD ym. Percutaneous revascularization for ischemic left ventricular dysfunction. N Engl J Med 2022;387:1351–60.
Juhani Airaksinen
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
