Selvitysten mukaan 30–40 % päivystyksiin tulevista potilaista voisi hyvin odottaa seuraavaan arkipäivään. Triagen eli hoidon kiireellisyysluokituksen tarkoitus on löytää kiireellistä apua tarvitsevat. Kokenut, koulutettu sairaanhoitaja tekee havaintojensa ja potilaan kertoman oireiston perusteella arvion siitä, miten nopeasti hoitoa tarvitaan.
Valtaosassa Suomen päivystyksiä on käytössä triage-järjestelmä, yleisimmin ABCDE. Triage räätälöidään sopivaksi kussakin päivystyksessä, hoitajat pyrkivät menettelemään eri sairausryhmien ja oireiden suhteen ennalta määriteltyjen ohjeiden mukaisesti.
– Ei ole sovittuja valtakunnallisia linjauksia, miten ABCDE-järjestelmä tehdään. Jossain päin Pohjois-Suomea käytössä oleva järjestelmä voi olla erilainen kuin esimerkiksi Turussa tai Vantaalla, Attendon päivystyspalvelujen johtaja, ylilääkäri Jarmo Kantonen (kuvassa) sanoo.
Vantaan terveyskeskuspäivystyksen osastonlääkäri Aino Lång on tehnyt viimeiset viisi vuotta pelkkää päivystystyötä monella eri paikkakunnalla. Ongelmat ovat samankaltaisia kaikkialla.
– Triagen teko ei ole pelkästään A- ja B-potilaita, vaan myös E-potilaita, jotka eivät tarvitse päivystystä. Pitäisi olla paikkoja, jonne nämä potilaat voi ohjata, Aino Lång painottaa.
Päivystyksiä ruuhkauttaa se, että ihmiset eivät pääse virka-aikana lääkärin vastaanotolle. Usein asiat ovat kiireettömiä. Monin paikoin on jopa ohjeistettu, että päivystyksessä on hoidettava kaikki paikalle tulevat.
Iltaisin ja viikonloppuisin päivystyksiin hakeutuu työssäkäyviä ihmisiä, jotka eivät muulloin ehdi lääkärille. Tähän voisi auttaa, jos vastaanottoaikoja olisi tarjolla myös iltaisin.
Päivystyksiä ruuhkauttavat myös sairauslomatodistuksen hakijat.
Puutteet kasautuvat päivystykseen
Ruuhkia pahentaa, ettei potilaita saada päivystyksestä eteenpäin. Osastolla ei ole tilaa, potilaan siirtoon ei ole kuljetuskapasiteettia tai hänelle ei löydy jatkohoitopaikkaa.
Päihde- ja sosiaalihuolto ei pääsääntöisesti toimi päivystysaikaan, joten päivystykset paikkaavat puuttuvaa vanhustenhoitoa, katkaisuhoitoa ja selviämishoitoasemaa. Etulinjan sosiaalipäivystys yhdistettynä terveydenhuollon päivystykseen olisi Jarmo Kantosen mielestä tarpeen.
Hän muistuttaa, että STM:n luonnoksessa päivystysasetukseksi (2012) ja Yhtenäiset päivystyshoidon perusteet -raportissa (2010) päivystykset nimenomaan rajataan kiireellistä hoitoa tarvitseville. Muut pitäisi voida ohjata päiväaikaisille vastaanotoille.
– Jos asiat olisivat kunnossa ja sitä kautta 30–40 % potilaista pois päivystyksistä, ei päivystyksillä olisi mitään hätää. Päivystys selviää aina päivystyspotilaista, Kantonen näkee.
Kaukaa tulleita ei käännytetä
Keski-Suomessa yöaikaista päivystystä leimaavat pitkät välimatkat. Kello 22 jälkeen Keski-Suomen keskussairaalassa Jyväskylässä on koko maakunnan ainoa päivystyspiste, joka palvelee 250 000 asukasta. Pisin automatka päivystykseen kestää noin kaksi tuntia, suurin osa väestöstä asuu lähietäisyydellä.
Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon päivystykset toimivat samoissa tiloissa rinnakkain. Triage on ollut käytössä vuodesta 2008. Päivystyksessä on omat ovensa käveleville ja paaripotilaille. Paaritriagen tekevät ensihoitajat, kävelevien potilaiden luokittelu on triage-hoitajien vastuulla.
– Triage on aika vaativa ja raskas paikka hoitajille. Hoitajien koulutus ja kokeneisuus on edellytys sille, että triage toimii hyvin, sanoo osastonylilääkäriArja Lehtola, joka vastaa perusterveydenhuollon päivystyksestä Jyväskylässä.
Kokeneetkin hoitajat väsyvät triagessa nopeasti ja yhteisten kriteerien noudattaminen tulee vaikeammaksi. Potilaan käännyttäminen on työläämpää kuin eteenpäin päästäminen. Siksi pyritään siihen, että triage-hoitaja vaihtuisi useamman kerran työvuoron aikana.
– Triagen tekeminen ei sovi kaikille hoitajille, vaan vaaditaan tiettyä jämäkkyyttä, Lehtola kertoo.
Jos potilas tulee pitkän matkan päästä keskellä yötä, ei häntä varmaankaan käännytetä triagessa. Onhan kaukana asuvilla myös päivystykseen lähdön kynnys korkeampi.
– En usko, että Pihtiputaalta asti taksilla tullutta potilasta käännytetään, vaikka oireet olisivat helpottaneetkin, Lehtola arvioi.
Yöaikaan terveyskeskusten vuodeosastot, hoitolaitokset ja ambulanssit käyttävät paljon puhelinkonsultaatiota, jota varten on oma puhelinnumeronsa.
Kuntien kanssa on tehty palvelusopimuksia, joissa sovitaan siitä, millä edellytyksillä esimerkiksi palvelutaloista voidaan viedä potilaita suoraan oman terveyskeskuksen vuodeosastolle, jos lääkäri puhelimessa arvioi, ettei ole syytä tuoda potilasta päivystykseen matkojen päähän.
Pelin henki on kaikille tuttu
Päivystyksessä jokainen kiireetön potilas hidastaa kriittisesti sairaiden hoitoonpääsyä. Päivystyskriteereistä pyritään tiedottamaan väestölle internetissä ja lehdistön välityksellä. Puhelinneuvonnasta on apua, mutta se myös sitoo resursseja.
– Jos noudatettaisiin yhtenäisiä kriteerejä ja kaikki toimisivat samalla tavalla, niin ihmiset oppisivat, mitkä vaivat voivat odottaa seuraavaan päivään, Arja Lehtola näkee.
Jarmo Kantonen muistuttaa, että systeemi on toiminut samalla tapaa jo vuosikymmeniä. Kun perusterveydenhuollon kehittäminen on lyöty laimin, päivystys kuormittuu.
– Suurin osa potilaista tuntee pelin hengen: jos ajan terveyskeskuslääkärille saa vasta seitsemän viikon päähän, moni tulee päivystykseen. Ihmiset osaavat ajatella ja äänestävät jaloillaan, Kantonen sanoo.
Lehtola tietää, että triage vuotaa niinkin, että hoitajalle kerrotaan eri tarina kuin lääkärille. Netin keskustelupalstoillakin osataan neuvoa, mitä kannattaa sanoa, jotta pääsee lääkärin vastaanotolle.
– On ymmärrettävää, että potilaat pitävät vaivaansa kiireellisenä, mutta kun palettia katsoo kokonaisuutena, se on vähän haastavaa, Aino Lång pohtii.
Päivystystä pitää tutkia
Tuoko akuuttilääketieteen erikoisala ratkaisuja päivystyksien ongelmiin?
– Akuuttilääketieteessä on potentiaalia ja ideaa. Ehkä sen avulla saataisiin kokeneita päivystäjiä etulinjaan. Uskon ja toivon, että se voisi olla avuksi, mutta sen pitäisi tulla lisäresurssiksi nykyiseen, ei vähentää resursseja muualta, Lång näkee.
– On tärkeää, että saamme oman profession ja sen mukana päivystystä koskevaa tutkimustoimintaa. Sitä on hämmästyttävän vähän, Kantonen sanoo.
Hän uskoo, että akuuttilääketiede auttaa isojen keskuksien suuria yhteispäivystyksiä. Periferian päivystyksien ongelmiin se tuskin tuo kovin nopeasti ratkaisuja.
Kantonen valmistelee parhaillaan väitöstutkimusta kiireellisyysryhmittelyn käytöstä päivystyksessä.
– Triage-järjestelmiä on kymmeniä. Tutkimus ei anna vastausta siihen, mikä niistä on paras. Tärkeintä on, että henkilökunta on saanut koulutuksen valittuun järjestelmään ja toimintaa seurataan, jotta sitä voidaan tarvittaessa parantaa, hän summaa.
Anne Seppänen
toimittaja
Kuva: Mikko Käkelä
Aika vs. muut resurssit
➤ Suomessa yleisin triage on ABCDE, jossa A tarkoittaa välittömässä hengenvaarassa olevaa potilasta, joka on hoidettava heti. B-ryhmä tarvitsee lääkäriä kymmenessä minuutissa, C-ryhmä tunnissa ja D-ryhmä kahdessa tunnissa. E-ryhmän potilaat eivät tarvitse päivystyksellistä hoitoa.
➤ Suomessa on yleistymässä myös ESI-järjestelmä, jossa kiireellisyysryhmittely on sidottu potilaan hoitamisessa tarvittaviin resursseihin, kuten esimerkiksi röntgeniin, laboratorioon tai tiettyyn suonensisäiseen lääkehoitoon.
Julkaistu Lääkärilehdessä 18/2013.
