Painoindeksi (Body Mass Index, BMI) on luku, joka lasketaan painosta ja pituudesta.
Painoindeksi on yksinkertainen tapa tarkastella painon ja pituuden suhdetta, ja se on hyödyllinen mittari useimmille yli 18-vuotiaille henkilöille.
Painoindeksistä käytetään lyhennettä BMI, joka tulee englannin kielen sanoista Body Mass Index.
Painoindeksiä käytetään vain yli 18 vuoden ikäisille.
Painoindeksin keksi belgialainen matemaatikko Adolphe Quetelet vuonna 1835. Lääketieteeseen Queteletin painoindeksi otettiin käyttöön 1970-luvulla. Suomessa se tuli terveydenhuollon käyttöön 1980-luvulla.
BMI – näin se toimii
Esimerkiksi 175-senttisen ja 80 kiloa painavan henkilön painoindeksi lasketaan seuraavasti:
- 80 : 1,752 = 80 : (1,75 × 1,75) = 80 : 3,06 = 26,1
Painoindeksissä paino jaetaan pituuden "neliöllä" (pituus 2 eli pituus × pituus, esimerkiksi 1,752= 1,75 × 1,75).
Painoindeksi luokitellaan ylipainon suhteen seuraavasti:
- 25–30: ylipaino eli lievä lihavuus
- 30–35: merkittävä lihavuus
- 35–40: vaikea lihavuus
- Yli 40: sairaalloinen lihavuus
Normaali paino painoindeksin mukaan asettuu laskurin lukemavälille 18,5-25.
Kun painoindeksi ylittää arvon 25, on kyseessä ylipaino.
Painoindeksi on hyvä työkalu, kun haluaa esimerkiksi arvioida omaa lähtötilannetta ja elintapamuutoksen tarvetta. Painoindeksi toimii myös hyvänä lähtökohtana keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa painosta, terveydestä ja hoitovaihtoehdoista.
Mitä painoindeksi ei kerro
Painoindeksiä on viime vuosina kritisoitu, sillä painoindeksistä saatava luku ei välttämättä kerro ihmisen terveydestä. Painoindeksi ei kerro kehonkoostumusta, eli kehon lihaksien ja rasvan suhdetta. Painoindeksi ei myöskään ota huomioon ikää, etnistä taustaa tai sukupuolta.
Myös lihakset lisäävät ihmisen painoa ja painoindeksin lukema voi olla korkea. Urheilijoiden, kuten jääkiekkoilijoiden painoindeksi voi helposti olla yli 25, eivätkä he ole ylipainoisia. Samoin kehorakentajien painoindeksi voi ylittää 30 ja silti paino ei johdu rasvakudoksesta.
Painoindeksi ei myöskään kuvaa oikein henkilön painon tilannetta sellaisilla henkilöillä, jotka kärsivät nesteen kertymisestä elimistöön.
Painoindeksi ja painon mittaaminen tarjoavat hyvän avauksen keskustelussa siitä, mitä toimenpiteitä voitaisiin tehdä hyvinvoinnin suhteen. Painoindeksi on myös hyvä väestötason mittari painon mittaamiseen, mutta taulukosta ei voi katsoa ihmiselle oikeaa painoa tai mitata ihmisen hyvinvointia painolla. Asiantuntijoiden mukaan painon pitäisi olla yksi mittari monien joukossa.
Myös vyötärönympärys merkitsee
Painoindeksi voi olla normaali, vaikka ihmisen vatsaontelon sisälle olisi kertynyt runsaasti rasvaa. Tämän vuoksi painoindeksin laskemisen lisäksi on hyvä mitata myös vyötärön ympärysmitta, joka kertoo keskivartaloon kertyneen rasvan määrästä.
Vyötärölle kertyneet liikakilot ovat merkittävä terveysriski myös normaalipainoisille. Vyötärölihavuuteen liittyvät terveysriskit ovat jopa suurempia kuin varsinaiseen ylipainoon ja lihavuuteen liittyvät, ovat tutkimukset osoittaneet .
Vyötärölihavuus tarkoittaa ylipainon kertymistä keskivartaloon, missä suuri osa rasvasta kertyy vatsaontelon sisään niin sanotuksi viskeraaliseksi rasvaksi.
Vyötärölihavuus altistaa mm. diabetekselle, verenpainetaudille, sydänsairauksille ja uniapnealle.
Vyötärölihavuudesta puhutaan, kun vyötärön ympärysmitta on naisella yli 90 cm ja miehellä yli 100 cm.
Vyötärölihavuutta esiintyy lähes joka toisella aikuisella. Vyötärölihavuus on yleistynyt työikäisillä vuoteen 2017 verrattuna seuraavasti: työikäisillä miehillä lihavuus on lisääntynyt 3 prosenttiyksikköä ja naisilla 4 prosenttiyksikköä.
Hyvinvointi on muutakin kuin paino
On kiistatonta, että ylipaino altistaa monille sairauksille. Punnitseminen ja vyötärönympäryksen mittaaminen ovat hyviä työkaluja oman painon seuraamiseen, mutta liiallinen numeroihin keskittyminen voi olla myös haitaksi.
Painonhallinnassa on tärkeää syömisen ja liikkumisen lisäksi myös lepääminen, stressin välttäminen ja kehon kokonaishyvinvointi. Paino ei ole terveyden ainoa mittari.
