Julkinen sektori antoi potilaalle kaksi vaihtoehtoa mammografian jatkotutkimukseksi. Jos rahat riittäisivät, hänen tulisi teettää paksuneulabiopsia privaatissa. Ellei varaa olisi, hän voisi mennä lähetteen kanssa terveyskeskukseen ja sitä kautta päästä tutkimukseen julkiseen erikoissairaanhoitoon.
Endokrinologi Matti Välimäki on edelleen tuohtunut tästä läheltä seuraamastaan tapauksesta.
– Sillä kertaa potilas sattui olemaan rikas ja tauti benigni. Köyhän syövästä olisin nostanut nopeasti äläkän, sillä toiminta oli ehdottomasti tuomittavaa, Matti Välimäki sanoo.
Hänen mukaansa esimerkki kertoo ennen kaikkea julkisen ja yksityisen sektorin valitettavan huonosta yhteistyöstä Suomessa. Välimäki itse on siirtynyt pitämään yksityisvastaanottoa tehtyään pitkän uran julkisen puolen ylilääkärinä.
Hänen mielestään yksityispuoli voisi aidosti tukea julkista terveydenhuoltoa, jos yhteistyö toteutettaisiin avoimesti ja kilpailuttamalla ostot.
– Nyt monelle julkisen puolen toimijalle yksityissektori on punainen vaate. Toisaalta jotkut julkisen sektorin lääkärit taas lähtevät omin päin mainostamaan privaattipalveluita tai jopa ohjaavat ihmisiä niihin – ikään kuin hoitoketjuun kuuluvana osana kuten esimerkkitapauksessa, Välimäki toteaa.
Uhka veromoraalille
Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve tunnistaa ilmiön. Hän arvelee, että julkisen sektorin lääkärit neuvovat potilaita useinkin enemmän tai vähemmän suorasti hakeutumaan yksityispuolelle rahatilanteen salliessa.
Tämä ei ole Pälven mukaan eettisesti sen hyväksyttävämpää kuin köyhienkään kansalaisten syrjiminen terveydenhuollossa. Potilaan varallisuuden suuntaan tai toiseen ei yksiselitteisesti kuulu vaikuttaa hoidon suunnitteluun.
– On vahingollista, jos osa kansasta tuntee joutuvansa yhteisistä verovaroista kustannettavan hoidon ulkopuolelle sitä tarvitessaan. Tällainen kokemus on omiaan rapauttamaan ihmisten veronmaksumoraalia.
Heikki Pälve uskoo, että taustalla on yleensä lääkärin vilpitön halu palvella potilasta ja kertoa erilaisista vaihtoehdoista. On kuitenkin hyvin henkilökohtaista, milloin potilas tulkitsee tulevansa tuupituksi yksityispuolelle.
Pälven mielestä ilmiö on osa laajempaa vaiettua ja vältettyä aihetta.
– Julkisen ja yksityisen sektorin työnjako kokonaisuudessaan on meillä aikamoinen tabu. Osa ongelmista ratkeaisi jo sillä, että asiasta alettaisiin puhua kiertelemättä.
Pälven mukaan monet muutkin seikat kuin lääkäreiden hyvää tarkoittavat neuvot ohjaavat ihmisiä vaivihkaa julkisen hoitojärjestelmän ulkopuolelle.
– Tarkoituksellisesti ylläpidetyt jonot, lasten yleistyvät sairauskuluvakuutukset, nykymallinen työterveys- ja opiskelijaterveydenhuolto – kaikki nämä rakentavat kuvaa, että julkinen palvelu on tarkoitettu vain kaikkein vähäväkisimmille.
Kysyvälle voi vastata
Johtava ylilääkäri Jussi Korkeamäki Sastamalan seudun sosiaali- ja terveyspalveluista pohtii, että neutraalin informoimisen ja potilaan aktiivisen muualle ohjaamisen raja on varsin herkkä ja häilyvä.
– On selvää, ettei yksikään hoitoa tarvitseva saa tuntea tulevansa käännytetyksi pois julkiselta puolelta varallisuuden perusteella. Mutta outoa on sekin, jos terveyskeskuslääkärin pitää esittää, ettei privaattipuolta ole olemassakaan.
Korkeamäen mielestä ohjenuoraksi voisi käydä esimerkiksi se, että potilaan kysyessä hänelle voi hyvin kertoa eri vaihtoehdoista odotusaikoineen ja kustannuksineen.
– Mielestäni on asiallista vaikkapa käydä läpi potilaan kanssa, mitä kaikkea hänen yksityinen hoitokulu- tai tapaturmavakuutuksensa kattaa. Moni ei tiedä tai muista vakuutuksensa ehtoja ja toivoo lääkäriltä neuvoja, Korkeamäki sanoo.
Kuopion terveyskeskusten va. ylilääkäri Pertti Lipponen korostaa muiden tapaan, ettei potilaan tulotason setviminen kuulu vastaanotolle.
– On vahingollista koko ammattikunnalle, jos lääkärit lähtevät omin päin tekemään tällaisia linjanvetoja. Sitä paitsi keino on aivan väärä, mikäli tavoitteena on yhteiskunnan resurssien säästäminen. Sama veronmaksajien rahahan siellä yksityisen hoidon Kela-korvauksissa pyörii.
Lipponen pitää tervetulleena, että sote-uudistus nostaa esiin julkisen ja yksityisen sektorin rajankäynnin sekä eri rahoituskanavat.
– Nämä asiat tulisi päättää avoimesti ja demokraattisesti. Nyt keskustelunaihe on vaiettu.
Mari Vehmanen
Kuva: Panthermedia
