Paikallisalkuista epilepsiaa sairastavien diagnoosi viivästyy usein merkittävästi myös kehittyneissä maissa, kuten Suomessa. Tämä aiheuttaa hoidon viivästymistä.
Pitkä viive ei välttämättä muuta hoidon ennustetta, mutta kohtausten suuri lukumäärä ennen diagnoosia ja hoidon aloittamista on yhteydessä huonompaan ennusteeseen.
Tämä ilmenee Itä-Suomen yliopiston ja Kuopion yliopistollisen sairaalan yhteistyössä toteuttamasta tutkimuksesta. (Parviainen L ym. Epilepsia Open 8.12.2020)
Tutkimuksessa käytettiin aineistona kahdeksaa Kuopion yliopistollisessa sairaalassa aiemmin tehtyä vastasairastuneiden potilaiden epilepsialääketutkimusta. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 176 potilasta.
Potilailla oli diagnoosihetkellä takanaan enemmän kohtauksia ja pidempi sairastamisaika kuin mitä yleisesti ajatellaan.
Kohtausten määrä ennen diagnoosia vaihteli eri potilailla kahdesta jopa kahteen tuhanteen. Lukumäärä erosi eri kohtaustyypeissä. Kohtauksia, jotka eivät johtaneet tajunnan hämärtymiseen, oli eniten eli keskimäärin 461. Eri potilailla näiden kohtausten määrä vaihteli 2–2000 välillä. Tajunnanhämärryskohtauksia oli keskimääräin 11, vaihteluväli 2–220. Tajuttomuuskohtauksia oli vähiten, keskimäärin 4 ja eri potilailla 2–30. Diagnostinen viive vaihteli 0–362 kuukauden välillä. Puolella potilaista diagnosoitiin epilepsia vuoden sisällä kohtausten alkamisesta, mutta 15 prosentilla potilaista viive oli yli kymmenen vuotta.
Tietoa epilepsiasta tarvitaan lisää
Potilaiden ennuste oli hyvä: 40 prosentilla kohtaukset loppuivat heti hoidon alettua ja 40 prosentilla lääkemuutosten myötä. Pitkä viive ei vaikuttanut viiden vuoden kohtausennusteeseen, mutta niillä potilailla, joilla kohtauksia oli ehtinyt olla lukumääräisesti paljon, lääkehoidon huono teho oli merkittävästi tavallisempaa.
– Syitä diagnoosin viiveeseen on monia. Muiden kuin tajuttomuuskouristuskohtausten kohdalla potilas tai läheiset eivät välttämättä havaitse oiretta heti tai eivät miellä sitä poikkeavaksi. Samoin terveydenhuoltohenkilöstö saattaa tulkita nämä oireet muuksi kuin epileptisiksi. Hoitoon tullaan usein vasta, kun pienemmät oireet ovat edenneet tajuttomuuskouristuskohtauksiksi tai pienempiä kohtauksia tulee hyvin tiheästi, lääketieteen lisensiaatti Laura Parviainen toteaa tiedotteessa.
Parviainen palkittiin syventäviin opintoihinsa perustuneesta artikkelista kansainvälisten epilepsiajärjestöjen kongressissa 29.8.2021.
– Tutkimuksen perusteella on tärkeää parantaa sekä kansalaisten että terveydenhuollon henkilöstön tietoisuutta epilepsiakohtausten monimuotoisuudesta ja riskeistä, Itä-Suomen yliopiston neurologian professori ja Kysin Epilepsiakeskuksen ylilääkäri Reetta Kälviäinen sanoo tiedotteessa.
Anne Seppänen
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
