Kaikissa psykiatrisissa yksiköissä pitäisi olla päihdepsykiatrista osaamista, ja päivystyksissä täytyisi osata kohdata päihdepotilaat. Näin sanoo psykiatrian erikoislääkäri, päihdepsykiatri Pekka Laine OYS:n psykiatrian klinikalta. Päihderiippuvuuteen liittyy muun muassa persoonallisuushäiriöitä, jotka täytyy ottaa hoidossa huomioon.
Osa päihdepotilaiden hoidosta toteutuu perusterveydenhuollossa, mutta Laineen mukaan siellä ei ole tarpeeksi päihdehoidon osaamista.
– Perusterveydenhuollon lääkärit joutuvat pohtimaan paljon PKV-lääkkeiden väärinkäyttäjien hoitoa. Varsinaisten päihdeongelmien hoito on hankalampaa, ja hoidon toteutuminen on kiinni terveyskeskuslääkäristä.
Laine sanoo, että päihdeongelmien hoito keskittyy usein sosiaalipuolen erityisyksiköihin, ja hoitoa ei ole saatu integroitua kovin hyvin terveydenhuollon kanssa huolimatta Mieli 2009 -työryhmän suosituksesta.
– Jos henkilöllä on esimerkiksi päihde- ja huumeongelmia yhtä aikaa, hänen pitäisi saada molempiin hoitoa.
Riittävä valmius etulinjaan
Noin viidesosalla somaattisista ja psykiatrisista potilaista on ongelmia päihteiden kanssa, mainitsee Vaasan keskussairaalan aikuispsykiatrian vastuualuejohtaja, päihdepsykiatri Juha Kemppinen.
Hänen mukaansa huumepotilaiden työnjaon toteutuminen päivystyspoliklinikalla vaihtelee.
– Työnjako riippuu siitä, mitä toimintoja on integroitu päivystyspoliklinikalle.
Kemppisen mielestä yksi akuutti haaste päihdepotilaiden hoidossa on systemaattisen toiminnan puute. Ongelma on hoitoon pääsyn vaikeus.
Hän on lähetteettömän ja matalan kynnyksen hoidon kannalla.
– Etulinjassa pitäisi olla riittävä valmius ja osaaminen arvioida, onko potilas päihtynyt ja onko hänellä vieroitusoireita, vai onko kysymys jostakin muusta. Oikea hoito täytyisi aloittaa heti.
OYS:ssa suunnitellaan päihdepotilaiden hoidon järjestämistä
OYS:n päihdepsykiatrinen yhden miehen yksikkö loppui vuonna 2012. Nyt OYS:iin on perustettu työryhmä, jonka tehtävänä on suunnitella päihdepotilaiden hoidon järjestämistä.
– Työryhmällä on kiire siksi, että päihdepotilaat saataisiin hoidettua mahdollisimman hyvin. Psykiatriaan erikoistuville lääkäreille pitäisi myös järjestää edellytykset vaadittuun koulutukseen, Laine tähdentää.
Hän kertoo, että Oulun kaupungilla on oma päihdehoitojärjestelmänsä.
– Kaikkia erikoistuvia lääkäreitä on hankala kierrättää sen kautta.
Suuri osa psykiatreista jäämässä eläkkeelle
Laineen mukaan Suomessa ei ole tarpeeksi päihdepsykiatreja. Psykiatreja on muutenkin vähän, ja tästä joukosta hyvin pieni osuus on päihdepsykiatreja.
– Suomessa heitä on vain muutamia kymmeniä. Kun psykiatreista suuri osa on jäämässä eläkkeelle, eikä psykiatriaan erikoistuvia lääkäreitä valmistu samaa tahtia, harva ohjautuu päihdepuolelle. Pikemminkin päihdelääkärit siirtyvät psykiatrialle hakemaan lisää oppia ja jäävät sille tielleen, kun ”tavalliset” psykiatriset potilaat ovat helpompia hoitaa.
Laine kuvaa, että päihdepsykiatrian saatavuus on paras pääkaupunkiseudulla. Tilanne on hänen mukaansa varsin hyvä myös Turussa, jossa päihdepsykiatrinen järjestelmä on perusteellinen ja laaja.
– Siksi kouluttaminen päihdepsykiatriaan on Turussa helppoa.
Psykiatreista on ollut pitkään pulaa ja on edelleen. Lokakuussa 2017 erikoissairaanhoidon psykiatrivaje oli noin 9 prosenttia. Uusi selvitys tämän vuoden tilanteesta on juuri tekeillä.
Lääkäriliiton varatoiminnanjohtajan, dosentti Hannu Halilan mukaan psykiatrian koulutusta tulisi reilusti lisätä, koska lähivuosina eläkeiän saavuttaa suuri joukko psykiatreja.
– Tämä on kyllä STM:n ja yliopistojen suunnitelmissa. Uusi erikoislääkäritarveselvitys vuoteen 2035 tehdään tänä syksynä.
Lääkäriliiton myöntämän päihdelääketieteen erityispätevyyden voi saada muukin lääkäri kuin psykiatri. Työikäisiä päihdelääketieteen erityispätevyyden suorittaneita lääkäreitä on yli 80.
Motivoiva haastattelu työn tueksi
Laine painottaa, että asiantunteva hoito on parasta hoitoa. Jos tällainen asiantuntemus puuttuu, joudutaan hankaluuksiin.
– Ne ilmenevät pahimmillaan niin, ettei haluta hoitaa potilasryhmää, jonka kanssa tulee hankaluuksia tai jonka kanssa oma osaaminen loppuu. Tällöin potilaat jäävät käytännössä hoitamatta.
Laineen mielestä lääkärin tulisi nähdä ihminen päihdeongelman takana.
– Suurin haaste päihdepotilaiden hoidossa on meissä itsessämme: siinä, miten kykenemme ottamaan potilaita ihmisinä vastaan.
Päihdepotilaan vaikea käyttäytyminen ja lääkärin osaamattomuus vaikuttavat Laineen mukaan siihen, että hoidossa on hankaluuksia. Hänestä kaikkien lääkäreiden pitäisi osata ainakin motivoivan haastattelun tekniikka, joka auttaa eteenpäin hoidossa.
– Riippuvuussairauksissa hoitomyöntyvyys on ihan eri asia kuin yleensä ajatellaan. Lääkärin täytyy osata motivoida päihdepotilas hoitoon – ei siis niin, että potilaalla pitää olla motivaatio jo valmiiksi.
Laineesta päihdepsykiatriset potilaat voivat olla kaikkein mielenkiintoisimpia ja persoonallisimpia, joten työ on itsessään palkitsevaa, jos sen osaa.
– Paras olisi kuitenkin, jos olisi riittävästi mahdollisuuksia oppia tätä työtä perinteisesti mestari–kisälli-tyylillä kunnolla mentoroituna, jotta ongelmatilanteilta vältyttäisiin. Oulussa odotamme, että tällainen tulisi mahdolliseksi.
kirjoittaja:
Ulla Toikkanen
toimittaja
kuva: Jukka-Pekka Moilanen / KuvaUljas
Julkaistu Lääkärilehdessä 43/2018.
